Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

lauantai 19. joulukuuta 2009

Ei se bulimia päästä mihinkään lähde

... ei vaikka lopettaisi oksentamisen. Vaikka taistelisi kuinka. Kieltäisi ja kääntäisi katseensa siltä. Siellä se on, tahtoi tai ei.
Vatsa vetää vähemmän kuin ennen, ja siksi tulee syötyä liikaa. Tulee niin huono olo kun jatkaa vanhojen tapojensa orjana. Ja kun tietää miten helppoa siitä tukalasta ähkystä olisi päästä eroon. Pupunkorvilla kurkussa.

Mutta. On ehkä suurempi rangaistus itselle olla oksentamatta kuin tappamalla itsensä sisältä oksentamalla monenmonta kertaa päivässä. Siitä kärsii kauemmin.

Ajattelen oksentamista ehkä noin neljänä päivänä viikosta tätä nykyä. Enää.
Pohdin ja kiemurtelen ajatuksen parissa, eikä se jätä rauhaan ilman päähänsä upottamaa taistelukuviota. Kun taistelee niitä syömishäiriöpeikkojen käskyjä vastaan huutamalla että haistakoot paska. Ei kukaan joka ajattelee vatsaansa ja reisiään koko ajan tule ikinä olemaan onnellinen. Oli sitten minkä näköinen tahansa.

Minä olen päättänyt olla onnellinen ja välittämättä vastoinkäymisistä, pää pystyssä jaksaa hymyilläkin. Jos minä pystyn siihen pitäisi muidenkin. Vaatiihan se paljon harjoittelua ja tahdonvoimaa, ulkoisia vaikuttajia, mutta se nyt vain on täysin kaiken vaivan arvoista.

Hyvää joululomaa niille joiden loma on alkanut, olkaa kiltisti ja onnellisia, katselkaa taivaita ja yrittäkää tehdä renkaita hengittämällä pakkasilmassa ulos, tai harjoitelkaa niin että pystytte nuolemaan omaa kyynärpäätänne. Piirtäkää lumeen paljaalla sormella kunnes iho on paisunut ja punainen kylmästä. Sytyttäkää kynttilä ja maatkaa lattialla tyynyn kanssa hengittelemässä rauhassa venyttelemässä käsiä ja jalkoja. Tarttukaa värituubeihin ja piirtäkää siveltimellä erivärisiä suuria ympyröitä paperille. Huutakaa niin kovaa kuin pystytte, niin kauan kuin pystytte yhdellä hengenvedolla.
Pienistä asioista tulee hyvä olo.
Turha sanoa ettei tule jos ei edes kokeile.

Minä menen nyt makaamaan lumeen selälleni ja polttamaan tupakan. Potkaisen vähän omenapuuta niin että lunta sataa naamalleni ja sitten menen saunaan juomaan kaljan ja heittämään löylyä poikani kanssa.

7 kommenttia:

Tino kirjoitti...

Voi kun sä olet niin ihana :---)

Pienet asiat on yleensä kaikkein parhaimpia ja niiden tuottama hyvänolontunne useinkin IMOIMO säilyy pidempään.

Hyvää saunaa & kaljaa.

Kelvoton kirjoitti...

Taidan valita tuon lattialla makaamisen. Autatko mut sitten siitä vielä ylöskin?

tthi kirjoitti...

Yhtäkkiä tekee mieli vain huutaa ja lysähtää siihen hankeen tukehtuen tupakkaan.

Tykkään sun kirjoituksistas - jatka samaan malliin!

Miki kirjoitti...

Kiitoksia, kyllä tuo on jo aika lailla oma henkilökohtainen aurinkoni :)

Hyviä lomia sullekin, pitääpä tehdä kaikki nuo pikku jutut, sen verran houkuttelevan kuuloisia.

Sheri kirjoitti...

Toi on niin totta kyllä. Pitäisi itsekin saada vain huudettua suorat sanat sh-peikoille.

Hyvää lomaa sullekin :) Ja tsemppiä :)

sikahirvi kirjoitti...

Kyllä se bulimia lähtee päästä! Siihen menee aikaa ja on jaksettava taistella, mutta lopulta onni koittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Löysin sun blogin sattumalta ja luin suoraa päätä ties kuinka monta merkintää, kirjotat ihanasti pakko sanoa. Mullakin on bulimia ja ties mitä, ehkä siksikin sun jutut kolahtaa.
Ei mulla muuta, kuin että jatka ihanaa kirjottelua :)