Minä vihaan lähtemistä. Ja aloittamista.

Omenantuoksuinen WC-ankka on tänään laulanut piparivuoren dipattua itseään vatsahappojen suloisessa kulhossa. Ai miten niin on vaikeaa olla sortumatta kotimatkan varrella olevaan Robinhoodiin kun tietää että Leijona ei enää päivystä lakanoissa elämänkertojen parissa?
Lohturuokaa.
Olen ollut joka päivä koulusta myöhässä tällä viikolla, how typical. Miksi sen täytyy olla niin vaikea, vain lähteä ulos ovesta ajattelematta koko asiaa. Miksei vain voi mennä, ei se vain voi olla näin epäreilun vaikeaa. Joka aamu sama tappelu, sama rutistus vatsanpohjassa ja kurkussa, sama äkkinäinen päänsärky, sama istuutuminen sängylle keinuttamaan pahaa oloa pois. Minä haluan mennä kouluun, miksei se riitä.


Kirjoitusryhmä kokoontuu tänään, yllättävää ei ole, ettei kiinnosta lähteä.

Haluan taas innostua niin kuin ennen vanhaan. Kun kalenteri oli täynnä jääkiekkoa, pianonsoittoa ja tanssitunteja, sen jälkeen taitoluistelua ja lisää tanssia, musiikinteoriaa, soittoa. Tanssi- ja aerobicryhmien vetämistä, taitoluistelua pienille tytöille... nyt vain makaan kotona sängyssä mussuttamassa ja oksentamassa inhoten kaiken tekemisen ajattelemista. En ole enää sama ihminen kuin olin vuosi sitten, kaksi vuotta sitten.
Viimeisen yliannostuksen jälkeen olen käynyt hitaalla. En muista, en jaksa, en edes halua. Maailmanmurhepankkini tunnukset on vaihdettu, eikä sinne mahdu enempää toisten surua ja kärsimystä.

Se on hassu hetki. Hetki sanojen välissä, pieni auringonpilkahdus kohotetun laskosverhon alta, oransseja puita ja vesisateen ropinaa, kaukaista pianomusiikkia, Beethoven, Moonlight sonata, tämän osaisin soittaa päälläni seisten nurinperin varpaillani.
Parafiini on samettiruusun tuoksuinen, yksi kynttilä sammuu ja savukiehkura nousee ilmaan, valmispastan inhottava katku, kone haisee lämmetessään pölylle.
Sitten alkanee uusi luku, enempää ei jakseta lukea, the Resistance soittimeen.

Jotenkin niin se sanoi, ole ihan rauhassa hullu missä vain muualla, mutta minun katon alla pidät pääsi kasassa. Äiti sanoi. Sinä päivänä oli ruokana porkkanaraastetta ja makaroonilaatikkoa, ja se söi vain raastetta, enkä minäkään halunnut syödä makaroonia, mutta ei ollut vaihtoehtona jättää syömättä.

Kaikki on kuin hidastetussa filmissä, käteni liikkuu alinopeutta, tänään minä näen Jeesuksen kaupungilla, ei sitä ulkonäöltä tunnisteta, sen vaan tietää. Sen vain tietää, yksi niistä asioista joita ei kirjojen ja kuvien avulla voi paukuttaa päähänsä. Selkärankatietoutta.

Se katsoo kuin halpaa makkaraa, halveksuen hiljaisesti, sanomatta sitä sanaa, hullu, minä en kerro sille kaikkea, ei sen tarvitse tietää. Kun kysyin siltä, onko se koskaan tuntenut oloaan hulluksi, se miettii ja kohauttaa olkaansa, tuskin. Leijona on tuskin tuntenut oloaan irtonaiseksi, osaksi hidastettua filmiä ja Jeesuksien astumisia ihmisten joukkoon, minulle sanotaan polilla, että voi olla että olen vain tottunut olemaan hullu, että tuskin minussa oikeasti on mitään vikana, olen vain tottunut toimimaan tietyllä tavalla. Kun en uskalla olla mitä oikeasti olen. En uskalla täyttää potentiaaliani.

Kuvia klikkaamalla näkee tekijän ja teoksen nimen, esimerkiksi xxxooo_by_oedo.jpg, suurinosa on anastettu muualta, minä elän laiskaa vaihetta tehdäkseni omat kuvitukseni.
Pyytämiini kirjoitusaiheisiin tuli paljon kipeitä aukinaisia haavoja, täytyy miettiä niitä, minun on vaikea ajatella lapsia ja sitä arkea mitä ei enää ole, osastoja ja mitä niistä muistaa, Jurvasta jota en anna itseni enää ajatella, Nymfoa ja sen lommoposkia. Minun täytyy nyt miettiä kovasti.

Leijona tuhahtelee kirjoilleen, se oli yötä, lauantaina kävin tekemässä sille makaronilaatikkoa ennen Elmon juhlia, joissa oli täytekakkua, suklaakakkua ja juustokakkua, joista viimeisin oli hieman liian kuivaa.
En tiedä näenkö millään tulevaisuutta. Vai onko sitä edes turha miettiä.

Töttöröö

Aamu alkaa odottamisella. Koska se helvetin herätyskello nyt soisi että viitsisi nousta kuselle.
Halpaa C-vitamiiniporetta ja halpaa pussiteetä, halpaa tupakkaa ja likainen tukka pipon alle piiloon. Radion pauhausta taustalla, huokailua ja nenänkaivelua.
Kouluun vain pari minuuttia myöhässä, parempi mennä kävellen eikä pyörällä, kun ahdistaa, ehtiipähän vähän selvittää ajatuksiaan, ehtiipähän bentsot vetää pöllyisen hymyn naamalle. Primäärilääkkeen resepti on hukassa, 6.10. lääkäri, laatallinen rauhoittavia.
Onko ihmekään ettei ajatus tahdo juosta?
Koulussa on työpäivä; vapaata olemista; maalailua ja siivoilua, ruuaksi perunaa ja jauhelihakastiketta, vaikka piti olla pastaa, kaupungilla ei ole varaa ruokkia lapsia vehnälläkään enää.
Jossakin vaiheessa sitä huomaa olevansa yövaatteet niskassa paikanpäällä, collegehousut, huppari ja villasukat, niinpä niin, mistä sitä milloinkaan mitään tajuaisi.
Halpaa tupakkaa ja yrttiteetä kahvitunnilla, aurinkokin jaksaa paistaa ja kaupasta löytyy -50%-lappuinen valkosipulipatonki violetissa kääreessään, kuivaa välipalaa tukkeiseen vatsaan, pussipastaa, mitäpä muutakaan, oksennusta ja halpaa tupakkaa.
Olen syönyt hyvin viimeaikoina, kaikesta köyhyydestä huolimatta. Ei turvotusta, ei tavallista enempää huonoa oloa, ihmeellinen asia tuo koulussa tasapainoisen lounaan syöminen. Painokin on laskenut tai ehkä tasoittunut, vaikkei se ole ollut mitenkään tarkoituksellista.
Mahjong Titansia pelatessa tulee ikävä Leijonaa, talvi meni siinä että se hengitti niskaan ja naureskeli elä viitti hölmö, mitä sie nyt tolleen teit tehdessäni riskisiirtoja pelissä.
Kuralammikoita ja oravia, minä ostan kaksi suklaavanukasta, Simpsonien 21. kauden ensimmäinen osa on tullut.
Onpa elämä helppoa kun ei jaksa aina synkistellä. Tänään minä ihastun elämään, vaikka laskupinon eräpäivä onkin umpeutumassa.

Identiteettikriisi osa 2

Ensimmäinen ajatus jonka päivästä muistan on vittu mul on iso perse. Yritän totutella poikien housuihin ja poikien paitoihin, nahkatakkia ei voi laittaa päälle koska se on ihan tyttöjen takki. Eipäs käykään, kaikki suunnitelmat uusiksi.
Jos painan aamulla yli kilomäärän X, en syö aamupalaa. Tänään se on rajalla, ja jätän sitten välistä: ei ole kuin yksi tunti ennen ilmaista ruokailua.
Matikan koe on vaikea, hyvällä onnella sormet ristissä pääsen siitä läpi, ehkä osasin ynnätä ensimmäisten tehtävien yhteenlaskut sormipelillä oikein (luultavasti en).

Vien Pupun neuvolaan, täti on sanonut sille keväällä, että se on läski lapsi ja täytyy tulla syksyllä seurantakäynnille. Kihisen raivosta, voi jumalauta, kai se nyt enemmän painaa kuin muut viisivuotiaat, onhan se puolitoista päätä pidempikin! EU-direktiivit eivät yllä pelkästään käyriin kurkkuihin. Läskejä lapsia kehotetaan liikkumaan enemmän, ei kai riitä että on kerran viikossa jalkapalloharjoitukset ja urheilukoulu, tarhaan kävellään tai pyöräillään melkein kilometrin matka ja suurinosa vapaa-ajasta menee ulkona touhutessa, hyi huonot vanhemmat.
Enää ei tarvita edes terveydenhuollon alalla maalaisjärkeä,
tai silmiä päähän, kun lukee paperissa kaikki
minkä verran viisivuotias poika yleensä painaa
kuten totesin luokkakaverilleni, joka kävi terkkarilla kun on rintapistoksia, lepopulssi lähes sata, terkkari totesi että varmaan on rintasyöpä, mene lääkäriin.
No mutta, sehän se tietenkin, täysin loogista...



Myönnän polilla, että en enää kehtaa itkeä siellä. Että en vaan luota. En vaan tunne että se olisi sallittua, kun aina on kehoitettua lopettamaan (turha vikiseminen). Minä en ikinä haluaisi huomata sanovani lapselle että lopettaa itkemästä. Että ota lelu, ota karkki, elämä on ruusuilla tanssimista, unohdetaan kaikki paha. En ikinä. Pahempaa hallaa ei pienemmälleen voi tehdä. Lapsi saa ja pitääkin olla lapsi, mutta ei se tarkoita sitä että negatiivisten tunteiden olemassaolo täytyy kokonaan tyrmätä.

Lääkärinaika on sovittu parin viikon päähän, enää puolitoista viikkoa niin tulee (korotettu vihdoin kun täyttää pyöreitä<3)opintotuki... perjantai on aina perjantai.

Elmolla on lauantaina synttärit, minut on kutsuttu syömään kakkua, enkä osaa olla stressaamatta lahjasta. Mistä se nyt tykkäisi?

Identiteettikriisi

Vaahtotissiliivit ammeessa, yksin on tyhmää kylpeä. Ankoistakaan ei ole iloa kun kukaan ei ole leikittämässä niitä.
Minua raivostuttaa, saksin tukkani lyhyeksi, tukkameri jaloissa.
Purnukat ja putelit mustaan jätesäkkiin: puolitäysi hiuskiinne, hoitoaineet ja hajustetut rasvat, puhvi, kynsiviilat ja -lakat, peitepuikko, neulepuikot, ponnarit ja pinnit, hiuslisäkkeet ja -värit, sirot ranne- ja kaulakorut, sormukset, kajaali, saatanan sukkanauhat, stay-upit, short-shortsit, hameet ja mekot, villatakit, lastenosaston printtipaidat, korkokengät, lempinilkkurini,

millaisia vaatteita pojat käyttää?

minä kamalasti haluaisin olla kunnollinen poika. Hyvä poika. Sellainen jota ei tarvitse katsoa kolmeen otteeseen päättääkseen onko kyseessä poika vai tyttö, ei semmoinen jota pikkulapset sanovat kaupassa tätiksi tai tytöksi, ei semmoinen joka herranjumala itkee sitä ettei ole samanlainen kun toiset pojat.

Minä en ole hyvä roolimalli, Pupu mököttää puhelimessa kun vastaan ettei Leijona ole huomenna meidän kanssa, ei se enää ole meidän kanssa, niitten piti tehdä miestenjuttuja,

Ai mitä 'miestenjuttuja'?, etkö voi minun kanssa tehdä, iskän kanssa?

Et siä osaa.

En osaa.

miltä minun pitää näyttää?

ja millainen olla.

Tyhmä lapsi osa 3987, 1. otto

Vittu lopeta. ÄLÄ. LOPETA !

Paskanko väliä mitä sanoo. Mitä huutaa ja kiljuu, onko vitun kiva raiskata toisia? Tyhmää tuhahtelua ja mahaläskin kourimista, sitä makaa vain paikallaan ja pitää saatanan kyyneleet sisällään. En alennu, en vittu alennu. En minä voi edes uhata poliisilla,

Iltasanomat otsikoi: Ylikonstaapeli pakotti pojan yhdyntään

Nauraisivat päin naamaa, hullulle lapselle, joka on päästään sekaisin, eikä ymmärrä parastaan.

Kun oot valmis painut helvettiin.

Joo varmasti, se nauraa, minä vain odotan, minua odotetaan, keskusteluikkuna on tasapainoisen oranssi, se on tänään koneella, se juttelee minun kanssani, sen takia minä peruin iltasuunnitelmat Leijonan kanssa. Olen mieluummin sen kanssa.

Leijonalle ei käy, se tulee omilla avaimilla sisään, minä en ole niitä vielä saanut takaisin, nyt minä ne otan kun se nukkuu, ei sen tarvitse tunkea nostalgiamajaani kesken kaiken. Minun on niin hyvä olla Nymfon kanssa, vuodattaa itseäni bittiavaruuteen, saada sen päässä ikkuna vilkkumaan oranssinaan.

Tajua että sä sitä saa takasin vaikka kuinka yrittäsit.

Entä sitten. ENTÄ SITTEN! Kai sitä saa edes yrittää ottaa takaisin omansa, roikkua ja roikkua ja udella ja hiillostaa, ei sitä ikinä voi tietää mitä puusta tipahtaa syliin, jos ei edes yritä. Leijonalla ei ole mitään asiaa olla tuohtunut ja vihainen ja suutuksissa, se tiesi hyvin mihin leikkiin ryhtyi, minä olen sanonut sen alunalkaen suoraan, että minä yritän ja yritän, kävi miten kävi.

Saat ite kärsiä tyhmyytes.

Aivan sama, saan minä olla tyhmä jos niin itse haluan. Saan minä haluta ja yrittää, olla tyhmä ja rakastunut. En minä sille mitään voi. Että rakastan sitä enemmän kuin Leijonaa, en minä sitä tähän leikkiin pakottanut mukaan.

Ei tämä ole reilua ketään kohtaan, mutta minkä minä sille voin. Minä haluan.

Aimée says:

Gottago, tired, call u on Friday :)

Minä myöhästyin taas. Liikaa jäi sanomatta, liian vähän aikaa, vittu.

Sukkanauhat taskualennuksella

käsi juoksee pitkin rekkiin ripustettuja riepuja

elämä on niin kallista että suututtaa

Ikuinen kuumotus vartijan pyyhältäessä selän takaa

Se vasta olisikin noloa

jäädä kiinni pitsiä nahkatakin sisälle tungettuna

Kynä ei tahdo juosta paperilla

kiire kiire hakkaa

muttei niitä ääniä päässään ole lupa kuunnella

Unohdan lupaukseni itselleni

kaikki ne hyvät ja lupaavat

varastan ja närkin ja heitän läksykirjat sängyn alle

Yritän kannustaa

keksiä asioita joita osaan

muttei korkokengillä ja sukkanauhoilla pääse kovin pitkälle

- ilman asiaan kuuluvia papereita

Vuosi sitten olin syömishäiriökodissa opettelemassa syömistä, ja syömään minä todella opin. Ruokapyramidi oli upotetutta rasvaan, friteerattu ja vielä kuorrutettu keltaisella elämännektarilla, aamupala, lounas, välipala, illallinen, iltapala, yli kolmetuhatta kilokaloria päivässä. Mutta mikäs siinä oli ensialkuun ollessa; "ilmaista" ruokaa.

Kunnes ruokaa tuli korvistakin ulos, eikä enää voinut alkaa nirsoilemaan kerran painon oli saanut nousuun ja kaikki anoreksia-puheet tyrmätyksi.

Oksensin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Marjapiirakan jälkeen suihkussa, jonka käyttämiseen ilman vahtia olin ansainnut hyvällä yhteistyöllä.

Enkä tuntenut mitään.

Mikään ei tuntunut miltään.

Myöhemmin vasta tajusi, että ihmisillä on eri asioihin luonnostaan lahjakkuutta.

Ja minulla se lahja koski oksentamista, joka ei tuntunut miltään.

Syksy on tullut taas vaivihkaa.

Tänään olen syönyt hyvin masentamisesta huolimatta, ja niinhän minun pitääkin. Haaveilen itseni lihottamisesta neljäkymmentäkiloiseksi - ilman vasta-aiheita itseltäni. Viitisen kiloa.

Viikonlopun jälkimaininkina päässä humisee ja ahdistus koulussa on ylitsepääsemättömällä tasolle, mutta jostakin syystä päivä liukuu loppuun, enkä lähdekään ennen ruokailua, en yhdeltä, en ennen kuin kello on puoli kolme ja opettaja toteaa, että jos tehtävät on saanut pakerrettua loppuun, voi painella omille teilleen.
Minä jätän kaiken kesken ja olen ensimmäisenä pihalla, saldona pohjalla lähes yksi tehty lasku valmiina. Ehkä minä vielä ne joskus saan loppuun...
Aamupalaksi kaksi tupakkaa,
koulussa haarukallinen kurpitsasalaattia ja puolikas ruisleipä, lasillinen maitoa,
kotona Vitalinea-jukurtti,
kolmeen otteeseen.
Masentaa, ja masentaa ruualla leikkiminen entisestään.
Käydään Leijonan kanssa kaupassa, Keso on palannut valikoimaan, teen sille kanawokkia ja vietän iltani jumissa sen toisessa housunpuntissa. Se kertoo aikeistaan ostaa omakotitalo, vatsanpohjassani muljahtaa, mutta se ei vihjaile tunkeilevasti mitään meidän jutustamme.
Kylpyvesi on kirkkaanpunaista, enkä ole tuntenut oloani yhtä rumaksi pitkiin aikoihin.
Minä tahtoisin osata nukkua...

Kiitos vastauksista Minun kummitukseni-tekstiin, toivon lisää kokemuksien jakamista, jos kohdalle on osunut.

26.5.08

YÖHKHMMMHHH sain paniikkikohtauksen töissä koska aloin aattelemaan kuinka moni muu on nuollut talon omaa lusikkaa ennen mua koska en usko että kerran minä en pese astioitani kamalan huolellisesti että kukaan muukaan pesisi : (( Oisin kyl halunnu syödä sen kanttarellikeiton mut meni taas harakoille tai muille putkistoeläimille koko juttu.

Anorektikkotyttö kävi tänään, keskustelu rajoittui ahdistuksesta puhumiseen, sille nauramiseen ja ilman viilenemisen sadatteluun.
Junalaiturilla seisominen oli vaikeaa, takerruin kiinni pieneen Toblerone-patukkaan ja nyökkäsin hyvästini kun se arkana astui sisään kulkuneuvoon. Jäin yksin Tobleroni kanssa, ensimmäisen makeisen, jonka itse uskalsin ostaa kaupasta yli puoleen vuoteen ajattelematta, että kaikki katsovat. Sitä että kohta minä ainakin olen läski jos mässäämistä jatkan.
Sänky on pehmeä ja postista haettu paketti odottelee Leijonan tulemista kotiin, kiva koti-ilta tiedossa. Kaapissa on Jakkimakupala, pöydällä on leipäpussi, kaikki muukin hyvä odottaa syöjäänsä, mutta minä järkeilen tänään. Että miksi vitussa sen tekisin.
Jälkiuunileipä on parasta leipää mitä on: sitä ei tarvitse syödä kuin yksi palanen.

Lukko

Fyysisiä tuntemuksia patoutumista ja henkistä väkivaltaa - muuta ei tunnu löytyvän tästäkään päivästä.
Eilen en mennyt kouluun, en minä sitten pystynytkään. Tai pystynyt pakottamaan itseäni noustakseni ylös sängynreunalta, johon istuudun joka aamu ulkovaatteet niskassa kenkiä myöten tuijottamaan kun aika juoksee. Puhelin kädessä valmiina näpyttämään luokanvalvojalle ja Elmolle viestit, että en tänään ole tulossa. Tekosyiden väriä pienen muutaman rivin tekstin joukkoon, ja sitten pahan olon purkautumista koko päivän jatkuvana tärinänä.
Lähteminen on niin hankalaa.
Kyllä minä koulussa voin olla.

Romantikkojen mukaan elämäni pitäisi nyt olla ruusunpunaista. Maanantai päättyi kukkakimppuun, allekirjoitettuun avioeropaperiin ja tummanpunaiseen sormuskoteloon.
Jo nyt rehut näyttävät menettäneen loistonsa, paperi on viety sinne minne kuuluukin ja sormus toivottavasti on palautettu vähin äänin. Minä en halua edes nähdä sitä. Ja se tietää sen. Että kyllä minä voin rakastaa, mutta en luvata mitään ikuista. En suostu luopumaan ainoasta elävästä haaveestani; tylsästä yksitoikkoisesta arjessa. Perheestä. Vaimosta ja lapsista, rivaripäädystä ja 5-ovisesta autosta, Volvoa en kyllä ikinä halua.
Voin pyytää anteeksi sitä että en ole edes kahtakymmentä täyttänyt, että minulla ei vielä ole ollut mitään, ja sillä on. Sillä on ollut se kaikki jo. Parempi katsoa vain rauhassa.
I never promised you a rosegarden.

Saan sovittua hoitajani kanssa viikottaisista käynneistä. Ja lääkärinajan.

Käyn äitin kanssa "pienellä lenkillä", kaksi tuntia juoksemista tuli perseen alla, parempi aloittaa kevyesti kun ei puoleen vuoteen ole saanut itseään liikkeelle/saanut lupaa liikkua. Anoreksia-minä on innoissaan kivistävistä monet penikat kokeineista pohkeistani huolimatta ja yrittää jättää iltapalan välistä, aamupalan välistä ja kouluruuan välistä.
Hoitajani kysyy ensimmäistä kertaa, ajattelenko sairastavani syömishäiriötä, ja minkä nimistä. Se säpsähtää silminnähden kun kajautan karheutuneella äänelläni bulimiaa.
Se kysyy miten olen syönyt ja nukkunut, ja välttelen ja kerron nukkuneeni nyt ihan hyvin. Entä syönyt?
Ihan hyvin? En ole oksentanut sunnuntain jälkeen. (sitten tuli tämä päivä)
Miksi niin?
Ruoka on kallista. Ajattelen asiaa, mutta jätän sitten ostamatta. Eiköhän se ruuan kanssa pelleily ole aika edesvastuutonta, siirtää ahdistuksensa johonkin konkreettiseen jota voi hallita. Olemalla syömättä, tai syömällä ja oksentamalla. Sen sijaan että tekisi pienen itsetutkiskelumatkan ja selvittäisi miksi tälläistä peliä täytyy pelata.

Niin minä ajattelenkin. Päivittäin. Kuinka helppoa se olisi, olla vain syömishäiriöinen. Ahdistua asiasta jolla on kasvot.

Lattialla odotti kortti mummilta - loukkaantunutta solvausta rivi toisensa perään, juuri sellainen jonka itsekin voisin lähettää.

"Olen pettynyt kun en nähnyt sinua pyhänä -- olen väsynyt."

Totta kai otan sen itseeni. Että olen tehnyt väärää. Kun en itsemurhahimoissani ole edes isoäitiäni käynyt tervehtimässä vain siitä syystä että kenen vain naaman näkeminen nostatti kyyneleet silmiin.
Vaikka olen se lapsenlapsi joka käy siellä useiten. Se jota inhottaa katsella rappeutumista, se joka puristaa kyntensä käsivarteensa ja nyökyttelee päätään kuunnellessaan itseääntoistavia kertomuksia edellispäiväisestä, vai maanantaisesta, vai viimeviikollako se olikin, ja olikohan se Katja, vai Paula, vai Memma jonka näki kaupassa nyt taas. Se joka ei oikeasti jaksa, mutta jaksaa silti, koska muut eivät jaksa edes välittää.
Äiti ei voi nyt tätä asiaa hoitaa, ne menee iskän kanssa lauantaina naimisiin.
Ja minulla on olevinaan kiire sen puvun kasaamisen kanssa.

Eilen jaksoin vähän, tänään taas kaikki tuntuu kaatuvan päälle.
Tunnin päästä on kirjoitusryhmä. Ehkä se tekee hyvää, en saa itsestäni mitään irti.

:)

Kun erehtyy haluamaan jotakin tekee itselleen vain hallaa.

Taivaanranta on ruosteenpunainen ja joki esittelee syksyn kylmiä öitä. Maatuva maa tuoksuttaa paskanhajua sieraimiin ja varpaat sinertävät nostaessani ne pauhaavasta koskesta.
Aamu tekee tuloaan ja minä ristin käteni, rukoilen miltä ikinä tahansa, että joku jaksaisi vielä nostaa minut kerran pystyyn. Pelastaisi ja veisi kotiin ja valehtelisi että kaikki tulee vielä menemään hyvin. Ettei ole mitään syytä itkeä yötä läpeensä tai menettää toivoaan sen tähden ettei ikinä osaa olla tarpeeksi hyvä. Ettei kelpaa. Ystäväksi tai kantavaksi valoksi. Kelpaa kunnon työntekijäksi tai vanhemmaksi. Vaikka kuinka lupaisi ja yrittäisi muuttua joksikin muuksi.

Leikin pienenä yksinäni piiloleikkiä. Istuin vaatekomerossa kädet silmilläni, siedätin itseäni öitä varten. Käytän vieläkin siellä hokemaani mantraa ahdistuessani, piiloudun käsieni alle ja hoen come and find me, come and find me. Epätoivoisena. En minä, enkä usko että kukaan muukaan kadoksissa ollut, halua olla hukassa.

Mitä jos olisin syntynyt -90-luvulla niin kuin tarkoitus oli, olisinko minä silloin onnellisempi? Olisinko minä yhtä pitkä kuin veljeni, pystyisinkö pitämään rennommin kiinni ihmissuhteistani, saisinko otteen koulunkäynnistä ja voisinko tehdä mitä haluan; pystyisinkö edes unelmoimaan ilman että joku tulee puhkaisemaan ajatuskuplani ja teilaisi kaikki suunnitelmani sanomalla että nyt ei vaan käy.
Koulussa on koko ajan painetta, kun pitäisi tietää mitä elämällään haluaa tehdä. Jos ei muuta niin hakea kolmea mietintävuotta lukiolla. Muttei minusta ole sellaiseen, en minä sitä halua.

Synnytys käynnistyy etuaikaan, tai toisin sanottuna sikiö abortoituu, kun lapsessa on joku asia vialla. Kun lapsi ei kelpaa elämään.

Helpotus.

Lääkkeet on.

Leijona on leikattu.

Kaikki on ihan hyvin.

Kyllä tämä tästä?

Pelottaa tosin silti

kun aamulla ovella ramppasi outo ja likainen nainen

kyselemässä jotakuta toista.

Olisin halunnut sanoa pahasti,

painu vittuun vitun hullu

mutta ei minulla ole siihen oikeutta.

Entä jos se ei ollut edes olemassa.

Olo on ihan kamalan vaikea. Lamaantunut, makaan vain sängyllä pupu kainalossani ja toivon että tämä menisi nyt vain ohi.

Ahdistus.

Ensimmäinen ratkaisuni oksentaminen ei ollut kauaskatsoista, enhän minä edes ahminut. Toinen ratkaisuni lonkero oli sekin hyvin lyhytaikainen helpotus, vaikka sen avulla monta tuntia elämää pääsikin eteen päin.

Kolmas ratkaisuni taltuttaa ahmintakohtausahdistukseksi kääntynyt elämänahdistus oli käsipainot, miksen voi tehdä näille löllyköille mitään, aikaahan tässä on vaikka millä mitalla.

Nyt lamaa. Seinät kaatuvat päälle ja sydän lakkaa pieniksi hetkiksi lyömästä unohtaessaan perusrytmin. Tu...tu-um, tu.... t.... tum.

Olisipa jo huominen. Kun saan lääkkeitä, toivottavasti, ja muutkin asiavat menevät eteen päin. Eikä aina tarvitse odottaa aloittamista.

Enää 11 tuntia ja saan nousta ylös herätyskellon ilmoittaessa aamusta, ja aloittaa torstain elämisen.

Ei voi olla näin vaikeaa olla yksin. Olla ajattelematta kaikkia hienoja veitsiä, fileeraukseen, lihaa varten, leipää varten, vihanneksi ja hedelmiä varten omansa, partateriä, shavereita, saksia monta eri paria, ei vaan voi olla näin vaikea olla ajattelematta niitä kaikkia. Sitä että kaupat on vielä hetken auki, Teboil vielä kauemmin.

Viisas kanini tietää sen ja painautuu vain tiukemmin vasten. Etten lähde mihinkään toteuttamaan itsesääliäni konkreettisesti. En minä ilman sitä jaksaisikaan taas.

LEIJONASTA (:D)

Minä selailin vähän salaa Leijonan Facebook-kansioita ja huomasin että se oli mennyt täyttämään tämmöisen...:

Adrianista

1. Koska tapasitte viimeksi?
Äskön herättiin ja nyt lähti kouluun.

2. Milloin näet hänet seuraavan kerran?
Kai se parin tunnin päästä tulee takaisin.

3. Koska viimeksi suutuit hänelle?
Jokunen päivä sitten... kun on se välillä vähän neiti ;D
4. Onko sinulla hänen puhelinnumeronsa?
On

5. Mitä tekstasit hänelle viimeksi?
Varmaan kysyin monelta se tulee kotiin.

6. Mitä hän tekstasi sinulle viimeksi?
Ettei osaa matikkaa.

7. Milloin teitte yhdessä jotain?
Eilen käytiin Prismassa ostamassa jauhenlihaa.

8. Mitä hän harrastaa?
Se maalailee ja soittaa pianoa. Yleensä tosin vaan röhnöttää sängyssä koneella.

9. Mistä pidät hänen ulkonäössään ja/tai tyylissään?
Nooo ;D onhan se ihan kivannäköinen.

10. Milloin tutustuitte?
Oisikohan ollut tammi-helmikuun vaihde talvella -90

11. Millaisia ongelmia hänellä on?
On sillä vähän noita juttuja... pää- ja syömisjuttuja...

12. Pidätkö hänen kavereistaan?
On niistä jotkut ihan...ok.

13. Tiedätkö, mikä on hänen lempiruokansa?
Pepsi Max ja maitokaakao.

14. Tykkääkö hän suolakurkusta?
Juu.

15. Noudattaako hän erikoisruokavaliota?
Kasvisruokainen. EIKÄ saa laittaa kookosta kun on allerginen.

16. Juoko hän alkoholia?
Juu.

17. polttaako hän tupakkaa?
Joo mut vois kyl vähän vähentää >:(

18. Onko hän kokeillut huumeita?
on

19. Mistä hän on riippuvainen?
Tupakista ja rutiineista.
20. Onko hänellä sisaruksia?
On liikaa....:D

22. Nähnyt hänestä unta?
Juu :)

23. Varastanut häneltä?
Kerran otin kaljan mutta oli se herra niin änkyrässä ettei haitannut alkuunsakaan...

24. Onko sinulla tällä hetkellä ikävä häntä?
On tieteskin...

25. Mistä viimeksi riitelitte?
Siitä että menin ja ostin väärää markariinia...

26. Kappale, josta molemmat pidätte?
No... yhestä kivasta :D

27. Käyvätko musamakunne yleisesti ottaen yhteen?
Ei ainakan oo haitannut sen musiikit.

28. Koska hän ottaa sinua hermoon?
Sillon kun se tekee Adrian-juttuja mitkä ei maallikon kaaliin uppoa. Tai kun ei voi tiskata heti vaan pitää antaa seisoa viikon.

29. Milloin sinun tekisi mieli halata häntä?
No vaikka nyt.

30. Oletko velkaa hänelle?
Enpä taida olla.

31. Hänen lempivärinsä?
Punaisesta ja vihreästä se aina jaksaa puhua ;)

32. Pitääkö hän kenestäkään?
Kai se miusta?

33. Miten hän tekee itsestään erityisen?
Ihan vaan olemalla ittensä. Ei siinä paljoa muuta enää voi vaatia.

34. Millaista elämäsi olisi ilman häntä?
Aika tylsä.

35. Onko hänellä hyvä yleissivistiys?
Joissakin asioissa :D kyllä sieltä aina kaikkea ihmeellistä nippelitietoa löytyy...

36. Huomaisiko hän kirjoitusvirheen edellisessä kysymyksessä?
Ei varmaan heti, ja vetoaisi lukihäiriöön heti perään.

37. Onko hän kärsivällinen?
No ei tosiaankaan vaan aina kärsimässä kaikesta. Ei jaksa oottaa mitään.

38. Puhuuko hän jotain murretta?
Jotaan suomen sukukieltähän se yrittää aina solkottaa... ;D

39. Onko hän biseksuaali?
Ei se usko eri seksuaaliryhmämääritelmiin. Mutta oisi se muuten varmaan.

40. Mikä kappale muistuttaa sinua hänestä?
No aika usein se näitä Museja kuuntelee.

41. Puhutteko usein syvällisiä?
Kyllä melkein joka yö.

42. Oletteko matkustaneet yhdessä?
Juu, Amsterdamissa ja Englannissa ollaan käyty.

43. Mitä teette yleensä yhdessä?
Ei kamalasti mitään. Ollaan vaan.

44. Onko hänellä lemmikkejä?
Pupu

45. Onko hän hyvä ihminen?
On kun sille päälle sattuu, mutta osaa se olla aika kyrpänaamakin.

46. Missä hän oli hyvä koulussa?
Musiikissa ja kuviksessa. Ja köksässä onneksi ;)

47. Mitä hän inhosi koulussa?
Tarviiko edes sanoa että matikkaa?

48. Mikä hänestä tulee isona?
Ei se vielä tiiä... mutta isoksi se haluaisi kasvaa.

49. Mitä hän on näistä? Tyttömäinen/naisellinen/poikamainen/miesmäinen/kaunis/komea/söpö/ruma/erikoinen?
Noh... aika tyttömäinen naisellinen söpö pieni erikoisuus.

50. Kirjoita tähän joku inside vitsinne?
...pitäsköhän käydä paskalla?

Joten minä pistän sitten vastaan samalla mitalla perkele!

1. Koska tapasitte viimeksi?
Aamulla klockan 9 kun kävin sairaalassa katsomassa :d

2. Milloin näet hänet seuraavan kerran?
Huomenna kun käyn sairaalassa katsomassa : < 3. Koska viimeksi suutuit hänelle?
Eilen >: 0 kun on se niin MIES ettei välillä tajua mistään mitään!

4. Onko sinulla hänen puhelinnumeronsa?
On, kolmekin numeroa!

5. Mitä tekstasit hänelle viimeksi?
Ö-öö katsotaan suuri pelottava paljastus puhelimen muistista... "En jaksa laittaa kalsareita, ei vielä oo pakkasta!"

6. Mitä hän tekstasi sinulle viimeksi?
"Miun pallit ainakin jäätyisi tuolla ulkona tässä raisaala-kaavussa..."

7. Milloin teitte yhdessä jotain?
No aamulla vähän makoiltiin kovalla ja korkealla sairaalasängyllä ja juteltiin... mutta sitä ei ehkä lasketa... viimeksi jottaan kivaa tehtiin eilen aamulla kun ei ollu äitillä kettään muita kotona.

8. Mitä hän harrastaa?
Kirjojen lukemista ja alleviivaamista, historian ja psykologian ja filosofian. Ja käy salilla. Ja juoksee maratoneja.

9. Mistä pidät hänen ulkonäössään ja/tai tyylissään?
Hmm no on se aika äijjä ::: D

10. Milloin tutustuitte?
Vähän sen jälkeen kun synnyin 8 D

11. Millaisia ongelmia hänellä on?
Syöpäongelmaa tällä hetkellä : <

12. Pidätkö hänen kavereistaan?
No suoraansanottuna en. Eikä nekään miusta. Ainoastaan pidän Tapsusta, mutta se onkin veriside.

13. Tiedätkö, mikä on hänen lempiruokansa?
NO MUN TEKEMÄ MAKAROONILAATIKKO !

14. Tykkääkö hän suolakurkusta?
Joo mut antaa minun syödä ne kaikki.

15. Noudattaako hän erikoisruokavaliota?
Ain välillä sillä on proteiinidieetti kun se luulee läskistyvänsä kun syö niin paljon minun tekemää ruokaa 8 D

16. Juoko hän alkoholia?
Juu välillä.

17. polttaako hän tupakkaa?
Ei. Paitsi yhden tupakan joka uusivuosi ;)

18. Onko hän kokeillut huumeita?
Ei se varmaan kun oli niin nörtti teininä ja nyt on kyttä. Ehkä pilveä polttanu, ei ole paljastanu!

19. Mistä hän on riippuvainen?
Kahvista 8 <

20. Onko hänellä sisaruksia?
Oli sisko.

22. Nähnyt hänestä unta?
Olen. Se oli siinä läskipallero<3

23. Varastanut häneltä?
Olen lääkkeitä :d

24. Onko sinulla tällä hetkellä ikävä häntä?
On vähäsen kun se ei oo pakottamassa minua suihkuun.

25. Mistä viimeksi riitelitte?
Siitä että se ei ole eronnut vaimostaan :( eikä tajua että minua haittaa.

26. Kappale, josta molemmat pidätte?
Mmm... no Stray catsien tuotannosta melkein kaikista. Ja Vol. Beatin versio I only wanna be with you:sta, se on meitin autolevyn ensimmäinen kappale.

27. Käyvätko musamakunne yleisesti ottaen yhteen?
Ei se kauheesti kuuntele musiikkia, harvoin kommentoi mitenkään minun huudatustani.

28. Koska hän ottaa sinua hermoon?
Sillon kun se sanoo että on vähän kieroa että pilkon hedelmät salaattiin jos teen itelleni hampaillani enkä veittellä D=

29. Milloin sinun tekisi mieli halata häntä?
No vaikka nyt.

30. Oletko velkaa hänelle?
Olen ja paljon olenkin, mutta sitä ei mitata rahassa.

31. Hänen lempivärinsä?
Ainaki sen kaikki paidat on vaaleanpunasia kun kävi pesuvahinko D:

32. Pitääkö hän kenestäkään?
No toivottavasti minusta tai huonosti käy.

33. Miten hän tekee itsestään erityisen?
No... on se aika ymmärtäväinen ja viksu vaikkei sitä kaikelta äijäilyltä heti huomaisikaan. Kovin huolehtivainen ja vastuuntuntoinen jajajja... :D

34. Millaista elämäsi olisi ilman häntä?
Varmaan loppu jo?

35. Onko hänellä hyvä yleissivistiys?
No on, välillä käy kyrpimään kun viisauksiaan laukoo. On sillä historianmaisterin tutkinto.

36. Huomaisiko hän kirjoitusvirheen edellisessä kysymyksessä?
No kyl varmast ja tän kyselyn laatijalle turpaan laittais.

37. Onko hän kärsivällinen?
Yllättävän, mutta pakko kai se on olla jos minua näinkin kauan on katellut.

38. Puhuuko hän jotain murretta?
Joo 8D Haminaa!

39. Onko hän biseksuaali?
Jaa?

40. Mikä kappale muistuttaa sinua hänestä?
Nukkumatti kun se sitä kerran laulos. Ei oo laulanu toiste kun erehyin nauramaan.

41. Puhutteko usein syvällisiä?
Totta kai.

42. Oletteko matkustaneet yhdessä?
Ollaan käyty Amsterdamissa ja siitä Englannissa kotikonnuillani.

43. Mitä teette yleensä yhdessä?
Makoillaan vaan sängyllä ja tehdään omiamme, minä yleensä dataan ja se lukee ja marmattaa tunnin välein että oisi nälkä.

44. Onko hänellä lemmikkejä?
Ei ole mutta kyllä se tuota Aivovasaraa on oppinu hellimään.

45. Onko hän hyvä ihminen?
On

46. Missä hän oli hyvä koulussa?
Varmaan kaikessa 8

47. Mitä hän inhosi koulussa?
Liikuntaa ;) ei uskos nyt.

48. Mikä hänestä tulee isona?
No kai se toks poliisiksi meinas jäädä?

49. Mitä hän on näistä? Tyttömäinen/naisellinen/poikamainen/miesmäinen/kaunis/komea/söpö/ruma/erikoinen?
No ÄIJJÄ!

50. Kirjoita tähän joku inside vitsinne?
Näyttää että ulkona ois katkarapukeli, muista laittaa kalsarit jalkaan 8 D

Ps. Ei varmaan kamalasti kiinnostanut!