Maha on pömppö ja ja kova ja suoli on täynnä kovaa ulostetta, mutta oikeastaan en edes jaksa välittää, aina sama juttu, valivali sitä ja tätä vaikken paskalla olekaan käynyt kohta taas viikkoon. Väsähtäähän siinä pirteinkin peippo.
Eilen Leijona tuli töitten jälkeen tuomaan autoa, se jäi katselemaan Manstrokewomania kanssani ja päätettiin sitten lähteä salille, samassa paikassa kun nykyisellään käydään.

Ilta vietettiin sen kämpillä Muodin Huipulle katsellen ja lähdettiin siitä vielä äitille Tepsun ja sen tyttöystävän, tai kuten perheeni komboa kutsuu, ”Daron” (Tepsu=Daniel, tyttöystävän lempinimi loppuu päätteeseen –ro) (kun olin Leijonan kanssa yhdessä, meitä kutsuttiin yhteisnimellä ”Santtu”, koska se on nopeampaa, ja meillä on nopeus ja vaivattomuus aina tärkeintä) seuraan saunomaan.
Purrr ja kuin mitkäkin teini-ikäiset vain pussailtiin ja pidettiin kädestä kiinni koko yö.

Ostin apteekista Antistax-geeliä, saakelin jalat ja kädetkin nykyisellään on näillä ilmoilla töiden jälkeen ihan mielettömän kipeät turvottelusta ja tekee vain mieli itkeä turvonnutta naamaa ja järkyttäviä valkoiseksi vetäviä silmänalusia.
Viikonlopun unia odotellessa.
Töiden jälkeen käyn pikkuruisessa vaateputiikissa nopeasti pyörähtämässä ennen kuin käyn hakemassa tavarani ja Leijonan ja sitten lähdetään minun kotiin viikonloppua viettämään.

Ps. Siitä tietää että on tullut vanhaksi kun äitin kanssa joskus työskennelleet työkaverit alkavat puhua seksielämästään kanssani.



Pps. Jos Marijan tyttö luet tätä blogia niin ilmoittaisitko siitä ihan suoraan etkä vaan mulkoilisi kun kaupassa satutaan törmäämään. En minä mitään pahaa ole tekemässä, eikä tämä koko kolmiodraama ole todellakaan minun vikani, vaan ennemminkin sinun äitisi ja Leijonan pitää suhteensa selvittää, se ei ole minun asiani, koska minä satuin olemaan ensin ja minulle tässä on väärin tehty.

Takaisin sinne jonnekin

Sille on tehty manikyyri pitkien sormien kynsiin ja kuivat latvat on katkaistu vaalennetusta tukasta, joka kutittelee nenääni painaessani pääni sen niskakuoppaan.
Telkkarissa joukko lyhyitä miehiä sanoo että elämä on heille hankalampaa aikuisten maailmassa kuin pitkille. Ja niin se vain on totta, ei sitä pätkäläisiä oteta tosissaan, ei naisten eikä työnantajien silmissä. Eikä se miehiseltä tunnu olla suhteessa itseään päätä pidemmän kanssa.
Vaihdan kanavaa kun tulee Muodin huipulle, Ekatarina räjähtää nauramaan. Ihan ku siä.
Haista paska. enoo.

Kiedotaan naruja sen ranteisiin ja pujotellaan helmiä korviin. Suukottelen niskakarvoja lisää ja juon lasini vedestä tyhjäksi. Jääpalat on sulaneet jo aikoja sitten nesteeksi.

Se on jännittynyt kun se kuiskuttaa yöhön että tuntuu niin oudolta, jos mä oon raskaana. Mitä mä sitten teen…
Tuhahdan nukkumatille, että sitä nyt ehtii ajatella myöhemminkin, nyt pitää ajatella unia tai niitä ei ehdi näkemään. Lupaan tuoda sille pissatikun kun pääsen taiteenvaihtoreissultani töiden jälkeen. Se pörröttää tukkaani jättäessäni sen ensiapuun ottamaan potilaita vastaan jatkaessani itse matkaani omaan työpisteeseeni.

Housut puristavat niin maanperkeleesti, pakotan korkeavyötäröiset farkkukaprit kiinni ja puren hampaat yhteen kallistuessani etukumaraan. Vatsa palautuu sijoilleen pakosta, ehkä alaselkä lakkaa vihdoin juilimasta. Minä en käytä kipulääkkeitä enää, kieltäydyn siitä kunniasta ylpeyttäni, minä en käytä nukahtamislääkkeitä, minä käytän vain Efexoria ja luontaistuotteita vaikka se saakin suunnittelemaan juoksulenkkejä ja nutrausta, käsitaipeessa on jättimäinen mustelma perjantain verikokeesta vieläkin, ja varpaissa on vesirakkuloita.

Poltan tupakkaa ja juon mate-teeni, kaupasta pitää muistaa hakea omenaviinietikkaa ja nesteenpoistolääkettä, kesä ei ole minun aikani.

Töttöröö

Aamu alkaa odottamisella. Koska se helvetin herätyskello nyt soisi että viitsisi nousta kuselle.
Halpaa C-vitamiiniporetta ja halpaa pussiteetä, halpaa tupakkaa ja likainen tukka pipon alle piiloon. Radion pauhausta taustalla, huokailua ja nenänkaivelua.
Kouluun vain pari minuuttia myöhässä, parempi mennä kävellen eikä pyörällä, kun ahdistaa, ehtiipähän vähän selvittää ajatuksiaan, ehtiipähän bentsot vetää pöllyisen hymyn naamalle. Primäärilääkkeen resepti on hukassa, 6.10. lääkäri, laatallinen rauhoittavia.
Onko ihmekään ettei ajatus tahdo juosta?
Koulussa on työpäivä; vapaata olemista; maalailua ja siivoilua, ruuaksi perunaa ja jauhelihakastiketta, vaikka piti olla pastaa, kaupungilla ei ole varaa ruokkia lapsia vehnälläkään enää.
Jossakin vaiheessa sitä huomaa olevansa yövaatteet niskassa paikanpäällä, collegehousut, huppari ja villasukat, niinpä niin, mistä sitä milloinkaan mitään tajuaisi.
Halpaa tupakkaa ja yrttiteetä kahvitunnilla, aurinkokin jaksaa paistaa ja kaupasta löytyy -50%-lappuinen valkosipulipatonki violetissa kääreessään, kuivaa välipalaa tukkeiseen vatsaan, pussipastaa, mitäpä muutakaan, oksennusta ja halpaa tupakkaa.
Olen syönyt hyvin viimeaikoina, kaikesta köyhyydestä huolimatta. Ei turvotusta, ei tavallista enempää huonoa oloa, ihmeellinen asia tuo koulussa tasapainoisen lounaan syöminen. Painokin on laskenut tai ehkä tasoittunut, vaikkei se ole ollut mitenkään tarkoituksellista.
Mahjong Titansia pelatessa tulee ikävä Leijonaa, talvi meni siinä että se hengitti niskaan ja naureskeli elä viitti hölmö, mitä sie nyt tolleen teit tehdessäni riskisiirtoja pelissä.
Kuralammikoita ja oravia, minä ostan kaksi suklaavanukasta, Simpsonien 21. kauden ensimmäinen osa on tullut.
Onpa elämä helppoa kun ei jaksa aina synkistellä. Tänään minä ihastun elämään, vaikka laskupinon eräpäivä onkin umpeutumassa.