Sykofanttien seurakunta

41 päivää, huomaa sen siitä kun vitutuskäyrä on korkealla ja ahdistaa. Vaikkei tunnu siltä että seksiä pitäisi saada, ei tee vittujakaan mieli kun itsetunto laahaa helvetin syövereissä asti. Letkumaha. Kenelle sen nyt haluaisi näyttää? Suihkuunkin sulkeutuessa pitää huolen siitä että saa olla yksin, vaikka pienessä kopperossa on peseydyttyään ahdasta rasvata ja riuhtoa vaatteet päälle vielä taipeet valuttaen vettä.

Kyllä se joka päivä yrittää jos vaikka olisin sillä tuulella. Ettei sitten ole niin vaikeaa tehdä aloitetta kun sille päälle sattuu.

Kysyy mitä haluan synttärilahjaksi, en osaa päättää. Kysyy jos mentäisi vähän matkoille. Kaupunkilomalle johonkin lähelle ja hotelliin ja syömään. En halua hotelliin, se vaatii sotkuista seksiä kun ei kerrankin tarvitse itse siivota jälkiä, enkä halua syömäänkään, riittäisi mäkkärin drive-in vaikkei sieltä lihakielteinen saakaan kuin pirtelöä ja surkean hampurilaisen jossa on sisällä pelkkää salaattia ja majoneesia.

Ei olla ikinä juhlittu syntymäpäiviäni edes kahdestaan, viime syksynä syötiin lasten kanssa nuudeleita ja sitä edellisenä vuonna taidettiin tehdä kakkukin. Sitä edeltävänä se oli ainoa vieraani, että ehkä se pitää laskea.

Ehkä se paras syntymäpäivälahja olisi saada omat pienet kultansa taas kainaloon, tämä vuosi on taas ollut täydestä anaalista lasten näkemisen suhteen, enkä edes saa tätä joulua, oli jo viime joulu, seuraava joulu on maailmanloppuvuonna.

En minä varmaan muuta lahjaksi haluaisi, tarvitsisi, huolisi. Kuin ne. Mutta minä olen sairas, minut on sidottu tänne. Ramppaamaan kodin ja sairaalan ja apteekin välillä vielä 4 kuukautta, en pääse mihinkään. Nathaniel aloitti koulun tämän kuun alussa, ei sekään voi olla sieltä pois, vaikka sillä onkin tylsää kun osaa jo kaiken mitä tänä vuonna tullaan opettamaan, paitsi ne sosiaaliset taidot. Minulla on jo niin isoja vauvoja, vuoden päästä kaikki on jo koulutiellä. Paitsi Romy, eihän se tule sinne astumaankaan.

Hyvät naiset, hellittäkää vähän

Seuraavat toteamukset perustuvat täysin kirjoittajan omiin kokemuksiin sekä keskusteluihin hameväen kanssa siitä, kuinka ne ukot on vaan niin idiootteja ja tyhmiä.

Kaikki naiset tykkäävät suklaasta. Se on fakta. On ihan turha väittää ettei tykkäisi, sellaiset jotka näin tekevät valehtelevat vain itselleen. Mies ei saa kuitenkaan ikinä todeta tätä totuutta ääneen, sillä se olisi loukkaavaa. Mies ei myöskään ikinä saa ostaa naiselle nykymaailmassa suklaata, varsinkaan mitään levyä, koska vaikka naisen ei olisi kymmeneen vuoteen tehnyt mieli suklaata, ja laihdutuskuuri olisi itsekurin osalta pysynyt, nainenhan repsahtaa ja vetää valonnopeudella levyn kiduksiinsa.

Ja sitten se alkaa. Se ainainen kitiseminen. Kun on niin läski ja selkärangaton ja yhtäkkiä se hyvää tarkoittanut ukko on yksi saatana josta ei ole mitään hyötyä.

Jos miehellä on suklaata tai jotakin muuta hyvää itselleen, se on naisen mielestä vapaata riistaa. Kunhan ollaan päästy suhteen alkukaunisteluajoista jolloin nainen valehtelee vihaavansa kaikkea makeaa, rasvaisia sipsiherkkuja ja syövänsä vain kaninruokaa, miehen herkkujemman saa tyhjentää ilman luvan kysymistä ja huonoa omatuntoa. Mitäs jätti ne sinne kaapinperukoille pyörimään. Miehellä ei ole mitään syytä vetää asiasta hernettä nenään.

Jos naisella taas on suklaata tai muuta hyvää odottamassa kaapissa, mies ei saa mennä sitä lähellekään ilman että tavarat alkavat lentää ja pettynyt hätäkirkuminen kajahtaa naisen suusta. Jos mies tyhjentää naisen jemman, mies lähtee ovesta ulos eikä koskaan palaa.

Suklaan lisäksi kaikki naiset pitävät kukista, vaikka kuinka väittäisivät ettei voisi vähempää kiinnostaa. Ne jotka näin sanovat, eivät vain koskaan saa rehuja, edes syntymäpäivänään tai ystävänpäivänä. Varmaan edes hautajaisissaankaan.

Sillä ei ole niin väliä kuka kukat tuo, kunhan jos kyseessä ei ole oma siippa, tämä kyseinen siippa varmasti näkee tai edes kuulee kuka ne on tuonut, ja kyllästymiseen asti joutuu kuuntelemaan kuinka nättejä ja kivoja ja ihania ne on, kun ei vaan voi suoraan sanoa, että olisi kiva jos sinäkin minulle kukkia joskus toisit...

Tässä pieni yllätys teille kaikille naisille: mies ei tiedä että haluat kukkia, jos et sitä sano. Miksi? Koska mies ei osaa lukea ajatuksia, ja ihmettelee sitä mykkäkoulua kun ei vaan ymmärrä mitä nyt on tehnyt väärin. Mies ei ole niin esteettinen olento kuin nainen, ja koska miehelle ei ole lapsesta asti opetettu, että kukkien saaminen on kivaa, ei se myöskään sitä voi tietää.

Mies ei myöskään tajua, että jos sanot ettet halua mitään lahjaa tai sanot "ihan sama mitä tuot", se tarkoittaa että tuo kukkasia ja timantteja. Mies vähän niin kuin luulee, että se tarkoittaa ettet välttämättä halua mitään, etkä tosiaankaan halua lähteä ulos syömään, rakkausserenadia ei kannata käydä levyttämässä eikä niitä viittäsataa punaista ruusua varaamassa.

Kukkien saaminen tuntuu kivalta. Koska ne on kivoja. Ei siinä itketä että ne kuolee kohta, koska ei tämä elämä kenenkään tai minkään osalta ikuisesti kestä. Kukat eivät ole turhaa hömppää, ne ovat ihana rakkauden ja välittämisen osoitus. Ja helppo tapa osoittaa positiivisia tunteita muutenkin. Ei tarvitse kiemurrella ja repiä pelipöksyjään kun ei osaa sanoa suoraan että välittää ja kuuntelee kyllä sitä rakasta naisystäväänsä, vaikkei aina siltä tuntuisikaan: jos mies vaikuttaa siltä ettei asiat mene jakeluun, voi kyse olla ylikuormittumisesta. Miehillähän on tunnetusti putkiaivot, sitähän te akat jaksatte kaakattaa, joten miksette sitten voi ymmärtää että ne putket menee tukkeeseen jos ei asioita vähän sihtaa ja esim. kirjoita paperille ylös mitä haluatte ihan oikeasti tehtävän.

Eli siis:
Mies-> osta tai käy poimimassa kukkasia naisellesi. Myös muulloin kuin merkkipäivänä, ja näin ihan suhteen alusta asti mieluiten, koska muuten aletaan epäillä että käyt vieraissa. Kukat on romanttisia. Takaan että jos annat kukkasia ja halit ja pusit, saat.

Nainen-> jos miehesi tuo sinulle IHAN MITÄ VAAN. Vaikka sitten sitä suklaata, ole kiitollinen ja kehu, koska siten voit saada useamminkin kivaa. Myös jos mies tekee oma-aloitteisesti kotitöitä kuten kokkaa, älä motkota siitä ettei se muistanut tiskata ja roiski mehut pitkin seiniä, koska nyt mies on yrittänyt parhaansa, ja jos haluat, että yrittää jatkossakin, pidä se turpa tukossa karjumisen ja räyhäämisen osalta. Paijaa vähän tukkaa, taputa pyllylle ja anna suukko. Se luulee että saa, ja innostuu olemaan huomaavainen jatkossakin.

Joskus olen vain niin korviani myöten täynnä naisten nalkuttamista miehistä ja miesten raivoamista naisistaan. Koska olen jostakin syystä aina ristitulessa ja joudun kuuntelemaan kummankin sukupuolen angstaamista parisuhteesta, en voi kun vain lyödä päätä seinään ja ihmetellä...

Eli nainen, kerro suoraan miehelle mistä pidät ja mistä et pidä valehtelematta, koska valheesta jäät kuitenkin jossakin kohtaa kiinni. Jos haluat elää valkoisessa putipuhtaassa kodissa, kerro sekin, niin säästyt suurilta tappeluilta, energiaa syöviltä eroamisilta ja oman minuuden epäilyltä. Jos pidät makeasta, ilmaise se. Jos näin teet, miestä ei kiinnosta kiivivittuakaan jos lihot muodottomaksi palleroksi. Jos taas väität että vain terveellinen ruokavalio on ihanaa, sinulle saatetaan alkaa vittuilla jos pari kiloa napsahtaa vyötärölle, ja sitähän kukaan nainen ei halua.

Miehelle pitää myös sängyssä kertoa mistä tykkää ja mistä ei, ja miehelle täytyy myös tehdä selväksi, että se naisen orgasmi kuuluu seksiin myös, tai muuten se seksihana sulkeutuu jossakin kohtaa, kun ei vaan enää kiinnosta. Katsokaas kun koska naiset eivät vaadi tyydyttämistään, miehet luulevat yhdynnän johtavan aina naisen orgasmiin (vaikka vain noin +5% naisista saa yhdynnässä orgasmin, ja niistäkin harvoista jotka saavat, ovat jo lähemmäs keski-ikäisiä ja sinut seksuaalisuutensa kanssa). Mies ei runkkaa naista, koska luulee, ettei se ole kai sallittua, ja se että jos on jo märkä tarkoittaa ettei naista enää tarvitse kopeloida.

Myöskään naisen ei tarvitse kiljua ja ah-ah-ah-vikistä aktin aikana, koska se ei 99 prosentille naisista ole luonnollista. Pornoelokuvissa, elokuvissa ja kaunareissa tehdään niin, ei oikeassa elämässä. Miehet toki luulevat, että se kuuluu asiaan, ja että naisessa on jokin vikana kun se ei kilju (siis kamoon ei miehessä ja miehen taidoissa ole tosiaankaan mitään vikaa jos nainen ei nauti seksistä).

Suurinosa miehistä ei tykkää antaa suuseksiä, koska pimppa kuulemma ei maistu hyvälle ja se on muutenkin ajanhukkaa. Kokeilkaa ruokaleikkejä, jos ei muuten lähde. Ja muistakaa vähän trimmata, se ei ole kiva jos joutuu kompassin kanssa suunnistamaan oikeaan suuntaan. Muistakaa myös esitellä klitoriksenne tarkkaan miehelle, jos ette halua koko matkan pesua ilman että asia johtaa tyydyttymiseen.

Suurinosa naisista ei tykkää antaa suuseksiä. Pakottakaa miehenne ajelemaan pallinsa niin se on huomattavasti miellyttävämpää. Itse en kyrpää suuhuni pistäisi jos sen seutu ei olisi metsuroitu, koska en halua onkia paksuja häpykarvoja kurkustani joka välissä. Naisen häpykarvoitus on siinä mielessä enemmän suvaittava, koska karvat on helppo työntää sivuun.

Harvempi mies välittää naisten karvoista. Ja suosittelenkin, että jos vastaan joskus tulee pornoelokuvista oppinsa saanut hyypiö, joka ihmettelee, mikä ihme puska sieltä kalsareista paljastuikaan ja vaatii vetämään kaiken pois vaikka itse on pelkkää karvaa aina persreikäänsä myöten, heittäkää ulos ikkunasta, tehkää photoshopilla jätkän naamalla varustettu pedofiili-varoitusjuliste ja jaelkaa sitä ympäriinsä.

Miehet on ihan paskoja, mutta hei, niin on naisetkin, joten jospa nyt edes joskus oltaisi tyytyväisiä eikä suomalaiseen tapaan vain jupistaisi selän takana ettei se toinen taaskaan ymmärrä, vaan sanottaisi ne asiat ihan aikuistenoikeasti suoraan.

little disability group

Minä olen mato ja kaivan kuoppaa. Kaivaudun sinun mahan alle ja kutitititan. On vaan niin kylmä ja ikävä ja halipula.
Leijonaa vaan väsyttää, niin se väittää, varsinkin kun sen päivystyspuhelin soi puoli viideltä aamulla ja se joutuu raahautumaan pystyyn ja asemalle hoitamaan mitä sen sitten täytyykin.
Leivon pullaa ja odotan, pyykki linkoutuu rummussa, kotitehtävät valmistuvat siinä samalla.

Viikko, seitsemän päivää, ilman yhtäkään valvottua turhautunutta yötä.
Se on jo iso saavutus ja ensimmäinen kerta kuukausiin.

Tyhmiä riitoja tulee ja menee, suurimmalle osalle ei ole syytä mutta seurauksia kyllä.

Yleensä minä olen se joka ei tee aloitteita tai kaipaa seksiä elämään, ainakaan tässä parisuhteessa, ehkä olen aliseksuaalinen, mutta nyt olen tainnut olla vähän turhan innokas.

Ole minun pieni enkeli

Meillä on tapeltu viimepäivinä, viikkoina, paljon. Tai minä olen laahustanut masentuneena ja lopenkyllästyneenä ympäriinsä saamatta mitään aikaan, Leijona on huokaillut ja tiuskinut että mikäs nyt taas vaivaa.

Sama kuvio toistaa taas itseään, kohta se taas lähtee lätkimään kun ei jaksa katsella.

On meillä hyviäkin hetkiä, maataan sylikkäin sängyssä katsotaan Family Guyta, jonka läpikahlaamisen otin missiokseni muutama viikko sitten. Harrastetaan paljon seksiä ja rikotaan keittiönpöytä, kaadetaan tiskipöydältä maljakot särki ja vessan suihkuseinä nurin. Pyykkipäivä on edelleen paras seksipäivä, varsinkin kun kone linkoaa.

Ne huonot hetket ovat minun syytäni. Haluaisin päästä tästä turhuus-olosta eroon. Päivät kuluvat tasaisina, mikä ehkä jonkun mielestä on parempi kuin itkien peiton alla ahdistuneena. Minua ei kai ahdista, tai sitten ahdistaa tasaisesti. Herään ennen kellonsoittoa, pesen hampaat ja naaman ja kampaan likaisen variksenpelättimen alas. Poltan mekaanisesti tupakan, pelaan Mafia Warsia, otan lääkkeen, puen ehkä päälleni ja lähden kouluun, jossa olen ajan X, tulen kotiin, pelaan Mafia Warsia, poltan tupakan, ja sitten vain odotan että kello on suurinpiirtein kymmenen ja käyn takaisin nukkumaan toistaakseni saman kaavan uudelleen.
Viikonloppuisin kävelen ympäriinsä turhautuneena, kun en voi mennä koululle, enkä halua lähteä muualle käymään.

On niin perkelenmoinen vauvakuume ja joka ilta puren hammasta sen takia, ettei meille mitään vauvaa tule. Ei tämä suhde tästä muutu, mitä vittua, ei edelleenkään. Olen kateellinen kaikille. Toiset menee naimisiin ja toiset saa lapsia, ostaa sen volvon ja rivaripätkän ja käy töissä ja elää, ei ehkä onnellista arkea, mutta arkea kuitenkin. Sitä mitä minä olen pienestä asti halunnut itselleni.

En tätä arkea kun tuntuu siltä että on sama vaikka kuolisin pois. Kouristavaa ikävää ja tuskaa kun joutuu epävarmasti odottelemaan, saako lapsiaan nähdä vai ei, perjantain puhelua niiden suunnalta. Turtunutta vitutusta siitä faktasta että se jonka olisi halunnut naida onkin toisen vaimo ja saa nyt kaiken sen ja vielä parempana, mitä minä olisin halunnut antaa.

Paskat, en minä pääse edes naimisiin.

It's a party Marge, it doesn't have to make sence

Eilen oli peli-ilta Hoipatytön kanssa. Syötiin paljon jäätelöä ja juustonaksuja, tänään leivotaan ja tuijotetaan telkkaria, kunhan se muilta menoiltaan ehtii.
Minua ahdistaa. On ollut koko päivän fyysisesti huono olo, oksettaa ja kuumottaa naamaa ja silmät painaa sata kiloa. Hikoiluttaa, mutta on kylmä, kaupassa pitää kävellä pitkin hyllyjä ettei tömähdä naamalleen.

Leijona oli täällä aamupäivästä. Tehtiin sienirisottoa ja juteltiin niitä näitä. Tiskattiin ja se haisteli niskaani kun poltin tupakkaa.
On vaikea sanoa ei kun panettaa itseäkin, mutta voitto silti.

Huomenna se täyttää 40, tuuthan?
Ei mul oo lahjaa.
Sie oot ihan tarpeeks hyvä lahja.

Sihisen ja käsken sen lähteä kun se empien sanoo, että Marijakin on tulossa, mitä vittua sä sille sanoit kun sen jätit?
No... etteí tää taida... toimia...
ELI ETTÄ SE SAA YRITTÄÄ KOVEMMIN? Oisko reilua vaan sanoa asiat niinkun ne on.

Kai sille silti annan anteeksi kun saatan sen alas.

Maha on pömppö ja ja kova ja suoli on täynnä kovaa ulostetta, mutta oikeastaan en edes jaksa välittää, aina sama juttu, valivali sitä ja tätä vaikken paskalla olekaan käynyt kohta taas viikkoon. Väsähtäähän siinä pirteinkin peippo.
Eilen Leijona tuli töitten jälkeen tuomaan autoa, se jäi katselemaan Manstrokewomania kanssani ja päätettiin sitten lähteä salille, samassa paikassa kun nykyisellään käydään.

Ilta vietettiin sen kämpillä Muodin Huipulle katsellen ja lähdettiin siitä vielä äitille Tepsun ja sen tyttöystävän, tai kuten perheeni komboa kutsuu, ”Daron” (Tepsu=Daniel, tyttöystävän lempinimi loppuu päätteeseen –ro) (kun olin Leijonan kanssa yhdessä, meitä kutsuttiin yhteisnimellä ”Santtu”, koska se on nopeampaa, ja meillä on nopeus ja vaivattomuus aina tärkeintä) seuraan saunomaan.
Purrr ja kuin mitkäkin teini-ikäiset vain pussailtiin ja pidettiin kädestä kiinni koko yö.

Ostin apteekista Antistax-geeliä, saakelin jalat ja kädetkin nykyisellään on näillä ilmoilla töiden jälkeen ihan mielettömän kipeät turvottelusta ja tekee vain mieli itkeä turvonnutta naamaa ja järkyttäviä valkoiseksi vetäviä silmänalusia.
Viikonlopun unia odotellessa.
Töiden jälkeen käyn pikkuruisessa vaateputiikissa nopeasti pyörähtämässä ennen kuin käyn hakemassa tavarani ja Leijonan ja sitten lähdetään minun kotiin viikonloppua viettämään.

Ps. Siitä tietää että on tullut vanhaksi kun äitin kanssa joskus työskennelleet työkaverit alkavat puhua seksielämästään kanssani.



Pps. Jos Marijan tyttö luet tätä blogia niin ilmoittaisitko siitä ihan suoraan etkä vaan mulkoilisi kun kaupassa satutaan törmäämään. En minä mitään pahaa ole tekemässä, eikä tämä koko kolmiodraama ole todellakaan minun vikani, vaan ennemminkin sinun äitisi ja Leijonan pitää suhteensa selvittää, se ei ole minun asiani, koska minä satuin olemaan ensin ja minulle tässä on väärin tehty.

Myös me nukahdamme me väsyneet leijonat

Sillä on sen mustat tahraiset collegehousut, jotka olen sille vuosi takaperin ostanut. Se kahvikuppi kädessä jonka jätin sen kaappiin kun lähdin tavaroineni pois. Ne farkut joiden vetoketjun korjasin lepäävät sohvankaiteella, ja se maalaus jonka tein meidän olohuoneeseemme on vaihtanut paikkaa sängyn yläpuoliselle seinälle.
Sen tukka haisee sille shamppoolle jota ostin meidän kaappiin, ja lakanat on pesty minun huuhteluaineellani.
Lasken muovikassin keittiönpöydälle ja upotan teepussin haaleaan veteeni.

Sen suu maistuu sille hammastahnalle, jolla pestiin aina hampaamme. Sen selkä on yhtä karhea kun aina ennenkin ja käsissä kova ote. Sen okranvärinen tukka on pehmeä ja puhdas ja lipuu sormien lävitse ja antaa tarttua itseensä ja tukistaa niin kuin aina ennenkin.

Kun ovikello soi se repii pystyyn ja heittää vaatteeni niskaani. Poltan tupakkaa parvekkeella, kyllä minä tiedän mitä nyt tapahtuu ja tätä minä en halua. Puen sukkani ja lasken katseeni.

Moi.

Menen sen ohitse eteiseen ja vedän tennarit jalkaan.

Mä oon Marija.

Se entinen toinen nainen, nyt minä olen toinen nainen ja sillä on tumma pitkä tukka ja tissivako ja punainen paita.

Syön marjapuuroa ja naputan pöydänreunaa. Juna lähtee 22:53 ja kaupungilla viimeiset toivot kiirehtivät alkavalle keikalle. Minä soitan äitille kolmea vaille keskiyön olevani nyt kotona, se sanoo hyvää yötä ja minä poltan tupakkaa talon edessä puisella penkillä.

Tyhmä lapsi osa 3987, 1. otto

Vittu lopeta. ÄLÄ. LOPETA !

Paskanko väliä mitä sanoo. Mitä huutaa ja kiljuu, onko vitun kiva raiskata toisia? Tyhmää tuhahtelua ja mahaläskin kourimista, sitä makaa vain paikallaan ja pitää saatanan kyyneleet sisällään. En alennu, en vittu alennu. En minä voi edes uhata poliisilla,

Iltasanomat otsikoi: Ylikonstaapeli pakotti pojan yhdyntään

Nauraisivat päin naamaa, hullulle lapselle, joka on päästään sekaisin, eikä ymmärrä parastaan.

Kun oot valmis painut helvettiin.

Joo varmasti, se nauraa, minä vain odotan, minua odotetaan, keskusteluikkuna on tasapainoisen oranssi, se on tänään koneella, se juttelee minun kanssani, sen takia minä peruin iltasuunnitelmat Leijonan kanssa. Olen mieluummin sen kanssa.

Leijonalle ei käy, se tulee omilla avaimilla sisään, minä en ole niitä vielä saanut takaisin, nyt minä ne otan kun se nukkuu, ei sen tarvitse tunkea nostalgiamajaani kesken kaiken. Minun on niin hyvä olla Nymfon kanssa, vuodattaa itseäni bittiavaruuteen, saada sen päässä ikkuna vilkkumaan oranssinaan.

Tajua että sä sitä saa takasin vaikka kuinka yrittäsit.

Entä sitten. ENTÄ SITTEN! Kai sitä saa edes yrittää ottaa takaisin omansa, roikkua ja roikkua ja udella ja hiillostaa, ei sitä ikinä voi tietää mitä puusta tipahtaa syliin, jos ei edes yritä. Leijonalla ei ole mitään asiaa olla tuohtunut ja vihainen ja suutuksissa, se tiesi hyvin mihin leikkiin ryhtyi, minä olen sanonut sen alunalkaen suoraan, että minä yritän ja yritän, kävi miten kävi.

Saat ite kärsiä tyhmyytes.

Aivan sama, saan minä olla tyhmä jos niin itse haluan. Saan minä haluta ja yrittää, olla tyhmä ja rakastunut. En minä sille mitään voi. Että rakastan sitä enemmän kuin Leijonaa, en minä sitä tähän leikkiin pakottanut mukaan.

Ei tämä ole reilua ketään kohtaan, mutta minkä minä sille voin. Minä haluan.

Aimée says:

Gottago, tired, call u on Friday :)

Minä myöhästyin taas. Liikaa jäi sanomatta, liian vähän aikaa, vittu.

Paskamakkara

Anteeks... miulla on Asperger.
Hermostunutta jalan vispaamista, korvantauksen rapsuttamista.
Liekki syttyy rullan valmistuessa.
Haistan uuden Seppälän halpishajuveteni liian voimakkaana, vaikka sen tuoksu onkin mieto ja pehmeä, kesän kukkasia, Leijona tykkäisi siitä.
Mie en oo ikinä pystyny kertomaan kenellekään kun se nolottaa.
Pitääkö mun sääliä sua?
...Ee...
Nousen housujen takamus märkänä penkillä istumisesta, karistan tulipään maahan ja heitän tumpin roskikseen.
Anteeks...
Kunhan ei toistu.
Se ei tajua kuinka lähellä on, mitä rajaa ei saisi ylittää, ja minä en osaa panna tarpeeksi aikaisin vastaan. Tästä ei hyvä heilu. Se kävelee selkäni takana, odottaa kiltisti että liu'utan avainkortin lukiassa ja päästän meidät sisälle kouluun odottamaan tunnin alkua, matikkaa, hikoiluttaa ja hikka tekee tuloaan tyhjään vatsaan.
Poika istuu vierelleni paripulpettiin, vetäytyy ensin hiukan kauemmas kädet puuskassa, katselee kattoa, sitten se rojahtaa krapulassaan kasaan ja antaa löysien jalkojensa levitä omiani vasten. Yritän keksiä jotain kaikki hormoonihyökkäykset estävää sanottavaa, kuten enpä ole aikaisemmin saanut yhtä pientä tai ainakaan ei kestänyt liian pitkään, mutta olen liian tunnontuskissani. Haluan vain että tunti loppuu, pääsen käymään ruokalassa ja sitten lähtemään polille ja hakemaan Leijonan kotiin oksentamaan.

Kylpyvesi valuu ja minun puhelimeni soi tiistai-iltana, minä vastaan ja minua naurattaa kännilapsi, se kysyy saako tulla käymään. No jos haluut tulla kylpyyn koska sinne oon just menossa.
No kyl mie oonki jo niin likanen, se nauraa, ja minä hymyilen päätäni pyöritellen, avaan sille oven ja riisun loppuun ja pujahdan lämpimään veteen. Odotuksieni vastaisesti myös hontelo teini riisuutuu ja tunkee toiselle puolelle ammetta, se on niin pitkä että sen varpaat nousevat hartioilleni, minä makaan sen jalkojen päälla hajareisin, mustikkakylpyvaahtolautta leijuu välissä ja puhaltelemme sitä ympäriinsä.
Pyöritän puhvia vasten käsivarsia, kuollut ihosolukko värjää veden harmaaksi, minä kierähdän käskystä ympäri ja veden virtaus kuljettaa minut Emon syliin, se pesee selkäni enkä tunne oloani epämukavaksi ennen kuin puhvi siirtyy sisäreisille, en tajua vetää sen kättä pois, kuvittelen sen viisaammaksi ja siveellisemmäksi, sehän on viisitoista, eikä viisitoistavuotiaiden pitäisi mennä niin suorasti asiaan.
Huutaminen ja kieltäminen ei auta, vesi vie mukanaan, kännistä hönötystä ja puhinaa, sormia sisään ja ulos, vesi on entistä likaisempaa hetkessä, nousen ylös itkien ja tajuan että pyyhe on jäänyt sängylle. Se lähtee vähin äänin ja minä poltan tehdaskäärityt tupakkani loppuun.

Miksen minä voi olla iso ja vahva poika?

[K-18, sisältää seksiä] Häntä koipien välissä

Haisen pojanhielle. Inhottavalle nihkeälle hormonitäytteiselle eritteelle.
Minua ei nolota niin kuin ehkä pitäisi, ei, eihän siinä mitään ihmeellistä ole jos ei itse tee mitään asioiden edistämiseksi.
Olin eilen Homokorvan kanssa talo- ja koiravahtina, istuskeltiin pihalla juomassa makeaa, kun kolme teinipurkkapunkkaripoikaa ilmestyi eteen ja kysyi saisiko seuraan liittyä, käyttää puuceetä kun ei metsään jaksaisi paskantaa.
Yksi sammui eteiseen jossakin vaiheessa, toinen lähti kotiin ja kolmas vielä kehtasi pyytää yösijaa. Siinä vaiheessa Homokorva oli asettunut mukavasti mustalle koiran pureskelemalle nahkasohvalle, ja minä sain kunnian jakaa makuuhuoneen pienen päissään olevan pojan kanssa, tai pienen ja pienen, olihan se minua jo rutkasti pidempi, 15-vuotias kuulemma, kaksi muuta olivat vuotta nuorempia.
Siirryin harjaamaan hampaitani, ja kun tulin takaisin, minua odotti sängyssä mukavasti alushoususilleen riisuutunut lapsi, pystymuna kurkisti sepaluksesta, enkä oikein tiennyt pitäisikö kommentoida asiaa jotenkin, vai loukkaantuisiko se siitä että ylipäätään satuin vilkaisemaan sen suuntaan kaivautuessani peitteiden alle.
Enkä sitten sanonut.
Enkä sanonut siinäkään vaiheessa mitään kun se tunkeutui kiinni selkääni ja kietoi käsivartensa vatsani ympärille, vaikka kai se olisi pitänyt.
Nykynuoret. Ensin käytiin perseellä, puristelua ja sormetusta, jokaisen hienovaraisen poispäintyöntymisliikkeeni se otti toiveena että tulisi lähemmäs.
Lämmintä ja kiihkoista hengitystä niskaan, tukan silittelyä, ensin siis hoidellaan alapäätä ja sitten vasta ylä, ennen kaikki oli toisin.
Seksiksi määritellään vain sellainen jos ainakin toinen osapuolista tyydyttyy.
En siis ole harrastanut lapsen kanssa seksiä, osasin humalasta huolimatta sanoa vastaan pitääks käyttää kumia?-henkäykselle.
Minun pääni selkeää sinä hetkenä kun joku alkaa kuiskailemaan, en näe siinä mitään seksikästä, mielummin kovaa ja korkealta.
Ei siis sillä että koko tilanteessa olisi ollut pienintäkään murua seksikkyyttä.
Eihän se edes tiennyt mitä teki, ehkä jotakin pornovideoapinointiharjoitusta.


Pyöräilin aamuneljältä kotiin Leijonan syliin, minulla oli tullut jo ikävä.

Olen pyöriskellyt omatunnontuskissa siitä asti, minua vaivaa, minkä takia annan käydä käsiksi, iästä, sukupuoleta tai mistään muustakaan välittämättä, en kunnioita ruumistani pätkääkään, ei minua voisi vähempää kiinnostaa. Sen takia en taida nauttia seksistä, en vain ole sitten kiinnostunut.
15-vuotias on jo vuoden vanhempi kuin minä olin ensimmäisen lapsen tullessa, mutta nyt olen tainnut kasvaa aikuiseksi. Ällöttääkin ajatella kuinka ajoissa on aloittanut, hyvät lapsuusvuodet on menneet hukkaan siinä.

Kysyin Leijonalta, eikö sitä koskaan ällötä meidän ikäeromme. Päälle se, että olemme oikeastaan tunteneet koko elämäni ajan, nähneet pari kertaa vuodessa, minä olen kasvanut margariinirasian kokoisesta puoleentoista metriin.
Se vastasi tottakai, alussa paljon ja vieläkin välillä. Asiat menevät suurissa ikäeroissa vanhemman vastuulle, ja jos toinen on 15 ja toinen 20, se on jo suuri ikäero.
Mietin välillä Leijonan haluja, ne kun tuntuvat olevan kohdallani loputtomat. Mikä minussa sitä kiinnostaa niin paljon? Se että olen jotain uutta? Olenhan minä jo yli vuoden ollut saatavilla. Se että olen pieni ja lapsi? En ole edes varma haluanko tietää.

Aika mukava olo sinänsä. Herätä hyvinnukkuneena, ilman lääkepöhnää, pää seksistä utuisena, toisen pää painuneena vasten olkaa, paksu pitkä tummanruskea ja kiharainen tukka avautuneena nutturaltaan ja levittyneenä pitkin lakanoita ja molempien kasvoja. Talon heräileviin ääniin, roska-auton piipitykseen, siivoojan häärintään rappukäytävässä, häkkisängyssään istuvan pojan touhottamiseen.
Siellä se jöpöttää, minun kuulovammainen kuopukseni tumma tukka sekaisin, vetää tuttiaan edes takaisin kaltereita vasten, tärinä mahtaa tuntua kivalta käsissä. Se on aina ollut niin huono nukkumaan.
Vaihdetaan läpimärkä vaippa kuivaan, ehkä se vielä oppii käymään potalla, niin kuin kaksoissisko, ehkä ei, eihän se haittaa jos ei opi, ei sekään haittaa jos ei se opi puhumaan. Tai pujottamaan neurologilla kuun, neliön ja ympyrän muotoisia paloja muotolaatikkoon. Juoksemaan. Ei se haittaa.
Katsellaan MTV:tä ilman ääntä, ei ääniä kukaan tarvitse, nyt hetkeksi kun ne on vaimenneet kokonaan. Vaikka pitäisikin koputtaa puuta.
Odotetaan oikeaa aamua ja kaurapuuron keittämistä, nolostuneita katseita ja torjumista, anteeksipyyntöjä, selityksiä selityksiä selityksiä.

Ihan niin kuin ennenvanhaan.

Turning him down

[MATURE CONTENT WARNING: ÄLÄ LUE JOS ET HALUA IKUISIA TRAUMOJA SEKSIELÄMÄNI KRIISISTÄ]


Olen varmaan miljoonaan otteeseen paapattanut siitä, etten ole kamalan aktiivinen seksuaalisesti - koska ei kiinnosta. Aloitteita teen hyvin harvoin, useimmiten kun ei tarvitse. Tänään koin, että todellakin tarvitsi, viikko oli mennyt ilman että Leijona osoittaa suuntaani minkään sortin kiinnostusta. Sitä se sitten oli: kahden peiton alla hiljaista rymistelyä, anteeksipyyntöjä (ootas vaihdan asentoa/oota... nyt vois onnistua paremmin) ja suljettuja silmiä.
SULJETTUJA SILMIÄ. SILMÄT UMMESSA. PEITON ALLA; POISSA PÄIVÄNVALOSTA; PIILOSSA.
Lets just get over with this.
Käänsin vain letkuposkeni piiloon ja tyydyin osaani. En edes ole tarpeeksi hyvä saadakseni mieheni tyytyväiseksi.


Nyt tekee vain mieli syödä ja syödä ja syödä. Pah, jukurtilla ei kamalasti paha mieli taltu. Värjäsin ärtyneenä epätasaista vaaleaa hiustupsua pukkaavan tukkani tummaksi ja kyllästyin itkemiseen. En vaan enää jaksa, ihmekös tuo ettei enää kiinnosta kun käyttäydyn kuin teinityttö läskiangsteineni ja itkunpurkauksineni. Jatkuvasti. Muuta en osaakaan. Olen Leijonan toinen tytär jota sille ei koskaan suotu. Ikäni puolesta voisin hyvinkin olla. Pakko ryhdistyä, jos haluan vielä joskus katsoa itseäni peilistä ensin hajottamatta sitä pirstaleiksi ja sitten itse hajoamatta omaan surkeuteeni.
Olen mitätön.
Kukaan ei enää jaksa tätä.
Linkoan purkkilihapullien kannen vasempaan keskisormeeni, huudan turhautuneisuuttani, huuhdon vuotavaa räpylääni hanan alla ja teippaan sen ympärille talouspaperipalasen. Nyt jo saatana riittää itsensä runnomminen, oli se sitten tahallaan tai vahingossa, olen jo tuhlannut tarpeeksi Suomen kansan hyvää hyvyttään luovuttamaa verta, vienyt tarpeeksi monta sairaalapetiä toisilta, käyttänyt valtion rahoja saadakseni ajatukseni pysymään normien sisäpuolella. Ei enää, voin oikeasti olla parempi ihminen.
Nyt on enää kaksi vaihtoehtoa: parantua tai kuolla.
Tällä hetkellä kumpikin käy, haluanhan jättää kaiken taakseni.
Mutta heittäisinkö hukkaan kaiken saamani sen takia, että elämä on paskaa?
Haluan vielä tasavertaisen parisuhteen, vaimon, jonka kanssa voin makailla puhtaissa lakanoissa auringonpaisteessa, siemailla teetä terassilla, leipoa pullaa ja kietoa käteni sen lanteille painaessani pääni sen olkakuoppaan meidän katsellessa nurmikolla peuhaavia kiljuvia mukuloita.
Tämän hetkinen tilanteeni on liian kaukana siitä.

Lihanhimo

Olen ollut kasvissyöjä 12-vuotiaasta. En ole ihmeemmin ikinä tunkenut naamaani innolla mitään grillimakkaroita ja kanankoipia, joten silloin päätin, että miksi sitten söisin niitä ollenkaan, eettisestä näkökulmasta. Sitä paitsi, onhan se aika tekopyhää että porsasta, lehmää ja broileria mätetään naamaan Hangon keksi ilme päällä ja samalla kauhistellaan kuinka Kiinassa vedellään samalla innolla koiria ja kissoja. Samanarvoisiahan kaikkien tulisi olla, eikä määritellä sopivuutta sen kannalta että ne rakit ja mirrit on yleisiä lemmikkieläimiä. Kyllä se nautakin on ihan yhtä uskollinen kuin se ärsyttävä räksytin, jos sille antaa yhtä paljon huomiota. Varmaan oppisi sisäsiistiksikin!
Jos ei huomaa niin en ole tosiaankaan mikään koirafani, turhanpäiväisiä intoilijoita nekin, kissoilla on sentään omaa tahtoa ja mieltä, samoin kuin itsepäisillä pupuilla, jotka on aina olleet lähellä sydäntäni. Jostakin syystä oma kanittimeni Aivovasara dominoi pahemman kerran elämääni, syö ruokani ja nakkelee niskojaan jos yritän nostaa sen läskikasan ylös tyynyltäni. Olen vain onnellinen, että asennetta löytyy.
Sen jälkeen kun pääsin mielisairaalasta viime keväänä, on tullut kamalia lihansyömishimoaaltoja. Saatan katsella makkarapaketteja kaupan hyllyllä useita vartteja ja kuvitella, miltä ne maistuisivatkaan. Kerran jopa otin nökäreen Leijonalle paistamaani jauhenlihaa lautasen reunalleni ja katselin sitä hurmioituneena tunkiessani falafellia naamaani. Olen useammin kuin kerran ostanut Drive-Inistä juustohampurilaisen ajellessani päättömästi ensin hetken ympyrää saamatta päähäni, minne olinkaan menossa. Istun autossa viereisen huoltoaseman parkkipaikalla ja tuijotan edessä piirtyvää merimaisemaa hampurilainen tukevasti reisieni välissä lämmittämässä ihoa. Kuorin sen ulos kääreistään ja haistelen, kosketan rasvapihviä huulillani silmät tiukasti kiinni painettuina, koska tiedän, kuinka väärin se on. Puristelen majoneesit ja ketsupit käsilleni, istun hetken hymyillen kädet hampurilaisen eritteissä, puen sen takaisin kääreisiinsä ja käyn nakkaamassa roskikseen, putsaan käteni paholaisen servietteihin ja poltan tupakan, ennen kuin ajan takaisin kotiin unohtaen, että koko matkan tarkoitus oli käydä ostamassa Leijonalle kahvipaketti ja minulle Pepsi Max two-pack.
Olen saanut parhaat henkiset orgasmini euron juustohampurilaisen kanssa (maksaa nykyään 1,10 : <), how sad is that. Nytkin kun vain ajattelen koko asiaa alan tärisemään ja kehräämään ajatuksesta saaden Leijonan kysymään, mitä ajattelen. Mmh en mitään, väsyttää. Meinasin nukahtaa.
Jos se tietäisi, se olisi vain turhaan kateellinen. Ehkä voin ensiyönä ajatella sen mieliksi hampurilaisia, kalkkunaleikkeitä ja verisiä sisäfileitä, etten vain makaisi apaattisena kelloa tuijotellen paikallani.
Kielletty hedelmä on paras ja himottavin hedelmä.
Ehkä siksi viehätyn vähän isommista miehistä. Mitähän sitten näen Leijonassa?

Lääkärini kysyi milloin olen viimeksi masturboinut. Jos ruoan rakasteleminen lasketaan masturbaatioksi, noin kuukausi sitten.