Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Olo on ihan kamalan vaikea. Lamaantunut, makaan vain sängyllä pupu kainalossani ja toivon että tämä menisi nyt vain ohi.

Ahdistus.
Ensimmäinen ratkaisuni oksentaminen ei ollut kauaskatsoista, enhän minä edes ahminut. Toinen ratkaisuni lonkero oli sekin hyvin lyhytaikainen helpotus, vaikka sen avulla monta tuntia elämää pääsikin eteen päin.
Kolmas ratkaisuni taltuttaa ahmintakohtausahdistukseksi kääntynyt elämänahdistus oli käsipainot, miksen voi tehdä näille löllyköille mitään, aikaahan tässä on vaikka millä mitalla.
Nyt lamaa. Seinät kaatuvat päälle ja sydän lakkaa pieniksi hetkiksi lyömästä unohtaessaan perusrytmin. Tu...tu-um, tu.... t.... tum.
Olisipa jo huominen. Kun saan lääkkeitä, toivottavasti, ja muutkin asiavat menevät eteen päin. Eikä aina tarvitse odottaa aloittamista.
Enää 11 tuntia ja saan nousta ylös herätyskellon ilmoittaessa aamusta, ja aloittaa torstain elämisen.
Ei voi olla näin vaikeaa olla yksin. Olla ajattelematta kaikkia hienoja veitsiä, fileeraukseen, lihaa varten, leipää varten, vihanneksi ja hedelmiä varten omansa, partateriä, shavereita, saksia monta eri paria, ei vaan voi olla näin vaikea olla ajattelematta niitä kaikkia. Sitä että kaupat on vielä hetken auki, Teboil vielä kauemmin.
Viisas kanini tietää sen ja painautuu vain tiukemmin vasten. Etten lähde mihinkään toteuttamaan itsesääliäni konkreettisesti. En minä ilman sitä jaksaisikaan taas.

3 kommenttia:

ღ remy. kirjoitti...

Teboil 24H on houkutteleva, siinä yhteydessä on vieläpä K-Market, jossa myydään Pirkan valkosuklaahasselpähkinälevyä..

Edna. kirjoitti...

Jostain syystä mä ajattelin, että sinä kaikista ihmisistä tulet, ja kommentoit tekstiäni ja lääkehouruilujani. :) Heh!

Kyllä mulla on. Syön efexoria 150mg, mutta se ei ehkä ole todettu mulle parhaimmaksi mahdolliseksi "mieltätasaavaksi". Oikeastaan oloni oli parempi ennen lääkkeitä, kuin nyt. Sitä ennen oli käytössä seronil, joka oli aika kiva droppi. Mutta kaikeksi onnekseni huomenna on aika lääkäriin, ja luultavasti lääkitys vaihdetaan. Efen lopetus on hurjaa, mutta kai mä sen kestän. Olen onneksi saikulla, siispä saan sen vetää alas kotonani eikä tarvitse kitkuutella töissä. Tai sitten annostusta nostetaan vielä, mikä tuntuu paljon helpommalta vaihtoehdolta. Luulen, että mun pitkä päihteiden käyttö on vienyt efeltä tehot ja siksi en saa siitä apua. Nyt on kuitenkin jo neljäs päivä alkoholitta. Päätin pistää elämäni kuntoon.

Ja todellakin joo, pitäisi pitää välipäiviä. Mulla noista unilääkkeistä on tullut mulle suuri turva, enkä edes uskalla kuvitella elämää ilman niitä :( Mutta sairas pää ja sairas mieli. Nyt olen kokeillut (tästä päivästä siis alkaen), että pakotan itseni heräämään seitsemältä tai kahdeksalta aamulla. En saa nukkua päikkäreitä, ja tällä yritän sitä, että iltaisin nukuttaisi pakostikkin. Päivä kerrallaan. (: Saanko kysyä sun mahdollista lääkitystäs? Olet varmaan siitä kertonutkin, mutta kysyn silti. Tsemiä!

-Edna

Kelvoton kirjoitti...

Jaksa sinä kun minä en.