Vuosi sitten olin syömishäiriökodissa opettelemassa syömistä, ja syömään minä todella opin. Ruokapyramidi oli upotetutta rasvaan, friteerattu ja vielä kuorrutettu keltaisella elämännektarilla, aamupala, lounas, välipala, illallinen, iltapala, yli kolmetuhatta kilokaloria päivässä. Mutta mikäs siinä oli ensialkuun ollessa; "ilmaista" ruokaa.Kunnes ruokaa tuli korvistakin ulos, eikä enää voinut alkaa nirsoilemaan kerran painon oli saanut nousuun ja kaikki anoreksia-puheet tyrmätyksi.
Oksensin ensimmäisen kerran vuosi sitten. Marjapiirakan jälkeen suihkussa, jonka käyttämiseen ilman vahtia olin ansainnut hyvällä yhteistyöllä.
Enkä tuntenut mitään.
Mikään ei tuntunut miltään.
Myöhemmin vasta tajusi, että ihmisillä on eri asioihin luonnostaan lahjakkuutta.
Ja minulla se lahja koski oksentamista, joka ei tuntunut miltään.
Syksy on tullut taas vaivihkaa.
Tänään olen syönyt hyvin masentamisesta huolimatta, ja niinhän minun pitääkin. Haaveilen itseni lihottamisesta neljäkymmentäkiloiseksi - ilman vasta-aiheita itseltäni. Viitisen kiloa.
2 kommenttia:
Ajattelin vain, jos et osaa jotain matikkaa (vaikka onhan se viisaampaa kysyä henkilökohtaisesti opettajalta) tai jos teillä täytyy tehdä minimimäärä läksyjä päästäkseen kurssista läpi, niin olisin voinut auttaa siinä. Mutta hyvä, että itse yrität! Se on varmasti pääasia. :]
On ihana kuulla, että olet syönyt tänään hyvin. Pieninä askelina eteenpäin, tsemppiä!
Pärjäilehän sinäkin.
Syöminen on kivaa. Saan kohta ranskalaisia.
Lähetä kommentti