Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

Vaikeaa sanoa että on poikki

Nykyään on enimmäkseen tuntunut siltä että kaikki menee hyvin. Että on paremmalla mielellä eikä jaksa angstata joka asiasta. Että entäs sitten vaikka ketsupit räjähtää pitkin seiniä ja jääkaappi haisee ja ei saa nukuttua ja...
Se ei ole helppoa sanoa että nyt on kyllä paha olla. Nyt ei jaksa. Nyt kiukuttaa.

Eilen oli huono päivä, vaikka se kiva olikin. Olen kipeänä taas, eikä se uni tule yhdellä Stellalla vaan se on näköjään otettava kaksi, mikä on pelkkää rahan tuhlausta. Kai se on olevinaan stressi päällä kun kaikkea pitäisi tehdä.

Menin kouluun myöhässä ja itkin ja raivosin sitten sijaiselle joka nalkutti asiasta ettei se ymmärrä kuin mikäkin keskenkasvuinen ipana. Päivä oli ihana; kävelin kuutisen kilometriä luokkakaverini kanssa, käytiin sen luona teellä ja sain siltä joululahjan, joka osoittaa kuinka hyvin se on oppinut minut tuntemaan näiden muutaman hassun kuukauden aikana. Se oli myös hankkinut toiset parveketossut että voidaan käydä yhdessä tupakalla ilman häsläämistä kenkien kanssa.

Ostin Anttilasta kameran, nyt ei tarvitse lainailla toisten omia ilman lupaa.


Tänään heräsin kahden aikaan, Elmo tuli päivähoitoon ja sen jälkeen Pupukin tupsahti pariksi tunniksi riemukseni kylään. Silti seura ei tunnu piristäneen ollenkaan. Mitään ei ole saanut aikaan. Pitäisi siivota ja tiskata, mutta väsyttää ja kiukuttaa vaan.

Pitäisi päästä juttelemaan polille lääkärin kanssa nukahtamisesta, silläkin alkaa olla ideat lopussa.


Annan itselleni luvan käydä aikaisin lepäilemään, siivoan ja tiskaan sitten huomenaamulla ennen salille lähtöä, jos vaan suinkin saan aikaiseksi. Pitää saada rutiinit taas kohdilleen.

1 kommentti:

Kauris kirjoitti...

aww. ihana lahja. ja toi kuva :)