Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Nii et pitihä se taas arvata

Ei parane exiin sekaantua, sekaantumista siitä vaan tulee entistä enemmän pääkoppaan. Vietin maailman ihanimman illan kullan kainalossa, kolme pientä lammastamme nukkuivat autuaan tietämättöminä omassa lastenhuoneessaan kun äiti ja iskä vähän teki tuhmuuksiaan keskellä omia uusia parisuhteitaan, niin kun vaihteeksi.
Hiki haisi, viina maistui ja euforinen olo jäi.
Sitten lähdin toisen tieltä isälle takaisin yksin pyörittelemään peukaloitani.
Tässähän tämä ilta taas menee, yö ja kaikki, miettiessä omaa elämäänsä, kelaten kaikkea mitä ennenmuinoin olisi voinut tehdä toisin, olla menemättä sekaisin ja pilaamatta täydellistä perhettään.
Vittu kun pitää olla sairas.
Oli kihlattu ja lapset ja yhteinen koti ja astiasto, auto toisella puoliskolla ja vaikka niska limassa teki töitä yötä päivää oli niin vaan kiitollinen siitä että jes, vihdoin, tätä mä oon aina halunnu, yhteistä arkea ja eloa, sama vaikkei itsellä olisi mitään elämää, elän toisten puolesta.
Ja tässä sitä ollaan.
Kun ei ole mitään. Mitään syytä elääkään.
Yksi kämäinen eritteiden vaihto.
Ja aurevoir, jutellaan taas parin kuukauden päästä kun kehdataan.

Kiitti vittu moi voi ihminen olla heikko paska. Minulla mitään naruja ole käsissä, odotan vaan kieli pitkällä koska seuraava mukava sana lipsahtaa ulos toisen suusta.
Niin sitä isona poikana kuvitteli että on edes vähän päässyt yli.
Muttei se niin käy, ei koskaan, se kalvaa läpi elämän.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

oot nainen?vai mies?