Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

lauantai 18. joulukuuta 2010

current playlist

Musiikki on läpi elämäni ollut tärkeä osa arkea. Olen soittanut pianoa nelivuotiaasta, kitarankaulaan tartuin ensimmäisen kerran seitsenvuotiaana. Instrumenttien maailmassa olen vähän jokapaikanhöylä ja ukkonooan onnistuu lurittamaan ilmoille aina nokkahuilusta viuluun ja saksofonista kirkon urkuihin.

However, perussairauteni vuoksi on pitkiäkin ajanjaksoja, kun musiikki on kiellettyä. Silloin kun pää on täynnä meteliä muutenkin, ei kestä minkäänlaista lisärasitusta. Vuosi sitten oli viimeksi tämmöinen pidempi periodi, kun ei voinut edes harkita radion pitämistä auki, tv-ohjelmat katsottiin hiljaisimmalla mahdollisella volyymilla ja puhelin ja tietokone pidettiin tietenkin äänettömällä.
Musiikki stressaa enemmän kuin rauhoittaa tätä päätä.

Iltaisin joudun sulkemaan soittimet hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, eikä tule kysymykseenkään kuunnella musiikkia rentoutuakseen. Musiikki inspiroi tekemään. Pienikin luritus saa himoitsemaan siivousta keskellä yötä tai ulos pakkaseen juoksulenkille karkaamista.

En osaa keskittyä metelissä, koska olen sen verran tottunut kuulemaan omat ajatukseni. Välillä on suuri vaiva kaivaa niitä omimpia mietteitään kaiken sen mölyn keskeltä, joka korvien välistä on lähtöisin. Ajatukset harhailevat sinne sun tänne ja jos satun keskustelemaan jonkun kanssa, unohdan helposti, mikä olikaan omien puheideni pääpointti, tai mitä muut juuri ovat sanoneet.
Koulussa opin parhaiten, jos tukena on luennoimisen lisäksi visuaalista virikettä, esimerkiksi kalvosulkeiset, ja joudun kirjoittamaan omat muistiinpanoni. Tämäkään keino ei ole takuuvarma, että kaikki menee jakeluun, ja vaatii suuria ponnistuksia pitää keskittymiskykyään yllä aiheessa, sekä tupakkatauot tunnin välein.

Ehkä siksi olen mieltynyt kirjoittamiseen ja muutenkin internetissä keskusteluun, kun on mahdollista nähdä sen ajatuksen kadotessa, missä oltiinkaan. Lukihäiriö on tämänkin oppimis- ja keskittymisongelman takana.

Vihaan kerrostaloja, kun ei voi vaikuttaa toisten metelöintiin.

Huutaminen aiheuttaa posttraumaattista stressipaniikkia. Lapsuudenkodissa oli sitä paljon, ja vieläkin äänenkorottaminen kenen tahansa toimesta saa niskavillat pystyyn ja varpailleen. Enää en pillahda itkuun kuten vielä pari vuotta sitten ennen masennuslääkekokeiluja, tai siis kyllä kyyneleet nousevat silmiin jos huutaminen kohdistuu minuun, mutta nykyään kestää sen, jos vaikka naapurit riitelevät keskenään.


Tämän hetken top10:
  1. Billie the Vision and the Dancers: Summercat
  2. My Chemical Romance: Bulletproof Heart
  3. Manic Street Preachers: Little Baby Nothing
  4. Frank Turner: The Real Damage
  5. Volbeat: Fallen
  6. Tenaciuos D: Kickapoo
  7. Thin Lizzy: Boys Are Back In Town
  8. The Who: Magic Bus
  9. D.A.D.: Sleeping My Day Away
  10. The Buggles: Radio Killed The Star

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Oho. Mulla on sama ongelma tuon huutamisen kanssa. Jos kuka tahansa lähelläni huutaa, on tosiaan niskavillat pystyssä ja itku kurkussa.

RIKKIREVITTY kirjoitti...

Tuo viides on parhain (: Kuten myös muu kyseisen
bändin tuotanto.

Sini kirjoitti...

Oijoi Volbeat <3