Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

tiistai 15. helmikuuta 2011

Kai minä jotakin keksin vielä

Lumi näyttää liian pehmeältä, että siihen pudottautuminen sattuisi tarpeeksi.
Napit pyörivät kämmenellä, mutta otan vain puolet siitä mitä olin ajatellut,
nukkuu vain tajuttomana, muttei sen enempää.
Partateräpakkaus on houkuttelevan näköinen kylpyhuoneen lattialla.
Pyörryttää vain niin paljon jo, että on pakko kaivautua peiton alle.

Saan vaan luuria korvaan
sitten itketään silmät punaisiksi,
minulla vielä naama valahtaa täysin valkoiseksi itkiessä.

Tuntuu siltä, ettei muka ole oikeutta tietää missä mennään
ja pelkurin tie ulos on vaan niin vitun houkutteleva.

Ainoastaan sadisti nostaa päätään ja iloitsee siitä ettei ole nälkä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Paljon rohkeutta tulevaisuuteesi, se on joka tapauksessa paljon parempi kuin mennyt."

En muista kuka tuon sanoi ja tiedän itsekin hyvin, ettei pahoina päivinä tuohon ole helppo uskoa, mutta suosittelen silti yrittämään.. Et tiedä, mistä kaikista upeista, fantastisista ja tajunnanräjäyttävistä kokemuksista jäät paitsi, jos heität hanskat tiskiin nyt.

Anonyymi kirjoitti...

.. ja lisätäkseni vielä, mielestäni kukaan, ei kukaan, toinen ihminen voi koskaan olla sen arvoinen, että hänen vuokseen kannattaisi luovuttaa. Tämä on kuitenkin sinun elämäsi.

TIM kirjoitti...

^komp anonyymiä.

:<