Mitäpä sitä kaunistelemaan, toivottavasti edes jollakulla on kivempi ystävänpäivä ollut tähän mennessä tai tulee olemaan!
Oma rakkaudentäyteinen vaaleanpunasävytteinen päiväni alkoi iloisesti pienellä tavaroiden viskomisella, murjottamisella ja täyspäätä huutamisella. Riitelyä jälleen aiheesta X.
Iloisin mielin tallustin koululle jäätävässä talvipakkasessa, istuin nurkassa maani myyneenä ja yritin vältellä katsekontakteja parhaani mukaan.
Yhden aikaan lähetin viestin kysyäkseni mitä vittua (tietenkin vähän kauniimmin ilmaistuna)
ja takaisin sain iloiseksi yllätyksekseni täytyy miettiä (tietenkin oli kirjoitusvirheitä eikä pistettä perässä, mikä on suurin loukkaus jonka viestien kieltä ymmärtävälle tehdä).
Jaaha ja sillä selvä, 12 tuntia koulutusta paskanmaku suussa,
kotiin pimeään ja tyhjään kotiin ilman minkäänlaista viestiä toisen olemassa olosta.
Taidanpa mennä nukkumaan tämän päivän pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti