Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

tiistai 11. lokakuuta 2011

I gave you roses


Se sanoo ettei se oma leijona olis ollenkaan hassumpi ajatus ja minä olen onneni kukkuloilla. Itkeskelen vasta sairaalalta pois lähtiessä sitä miten silkkinen iho on puolen vuorokauden ikäisellä, niitä harittavia silmiä mitä ei vielä osata avata kokonaan ja maiskuttavaa ikkupikku suukkosuuta.

Käydään Hesburgerissa syömässä, tai minä en syö koska söin jo koulussa, syötän serkkupojalle muutaman ranskalaisen ja se heittelee hampurilaisensa parin haukun jälkeen pitkin lattiaa ja nauraa räkäisesti päälle. Uhma-Jermu. Eno on nukahtaa pystyyn, eukko synnytti kepeät 14 tuntia viisikiloista vauvapalleroa ja se on ollut kannustamassa vieressä, päälle edellisyön yövuorot, kai tämä nyt on sille kolmas vuorokausi pystyssä. Jerkulla on nyt veli ja minulla uusi serkkuvaava.

Eilisillan poika vietti Anttu-iskän ja Sami-iskän kanssa kun maama ja paapa lähti sairaalaan, minä sain kuulla iltasadun ja aamulla kehua kun ei ollut tullut yhtään pissalirahdustakaan vaippaan. Jermulle kaikki miehet on isiä. On puli-isköjä ja setä-isköjä, serkku-isköjä ja kauppa-isköjä. Oma iskä on kuitenkin paapa, sitä se aina huutaa kun puhelin soi. Onko sielä Jeemu paapa? Haloo paapa? Paapa soittaa Jeemul! Ja kun sen päästää puhelimeen, ei se siihenkään muuta huuda kuin samaa rimpsua, muttei sitä nyt kai 2.5-vuotiaan vielä tarvitsekaan, ja onhan se suloista, ja kivaa että se oma isi on niin tärkeä.

Nyt Jermu on vielä täällä muutaman tunnin leikkimässä kummisetänsä ja Anttu-serkun (=Anttu-iskän tai välillä Anttu serkku-iskän) kanssa kun eno ottaa lepua kotona. Hauvakin meillä on, mutta hauva saa pysyä nurkassa ihan rauhassa eikä liikahtaa piiruakaan jos ei ulos olla päästämässä, koska minä nyt en koirista edelleenkään ole kamalan innostunut, ja parempi muutenkin, sillä tämä asunto on Aivovasaran reviiriä eikä sen kaninaivoihin oikein mene ettei se voi alkaa isoille piskeille ärhentelemään. Ei kotona eikä varsinkaan silloin kun käydään sen kanssa ulkoilemassa. Vaikka se kuinka tietääkin että jos konflikti syntyy, se on haukku jota nappaan sekuntissa niskasta kiinni ja heitän käytävään. Sepä se, kun sitten on koko ajan niin jännityksissä.

Olen niin onnellinen! Niin serkusta kuin Leijonan lämpenevistä ajatuksista, ehkä meillä sittenkin on tulevaisuutta. Onnellinen, mutta saakelin väsynyt.

2 kommenttia:

Mai kirjoitti...

Onnea serkkuvaavasta! Vaavat on ihania ♥
Onnea myös toivonkipinästä, siivotusta kodista ja tulevien synttäreiden johdosta!
t. vakilukijasi Mai

Orangetean kirjoitti...

Aijai, onnea uudesta sukulaisesta. :)