Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

tiistai 29. maaliskuuta 2011

SAATANA II lakoaa käsiin


Pyörii päässä ja hollantilainen Van Nelle tummapaahtotupakka on niin raskasta että käy alakurkkuun. Tai johonkin, miksi sitä nyt sanotaankan. Hyvänmielenunitupakka, mutta kolme muuta toppaa on lopussa ja siitä on otettava savunsa.
Keittiö on putsattu lattiasta kattoon, tai ainakin siihen korkeudelle, johon armollisessa lyhyydessäni yletän. Jääkaapin irto-osaset tiskattu puhtaiksi ja kiiltäviksi, ja heti näyttää paljon juhlallisemmalta kun kolme ketsuppipulloa asetellaan vierekkäin oven alimmaiselle hyllylle.
Minä en ole koskaan pessyt keittiön lattiaa, mutta tänään minä sen pesen. Hinkkaan käsivoimin paskakerrokset kaapinovista ja pöydänjaloista ja uunin molemmin puolin, ja pesen sen saatanan ruojakkeenkin säihkyvänpuhtaaksi. Asettelen nahkatapletit punaiselle pöydälle ja naksautan veriset ja kesivät sormet, siihen on syynsä, miksen tykkää siivoamisesta ja tiskaamisesta tai peseytymisestä, tämä ulkokuori hajoaa käsiin.

Tietokone herjaa erroria ja heittää pihalle aina kun silmä välttää.

Seitsemän veljestä istuu kanoina orrella sängynreunalla ja tuijottee televisiota, kahdeksalle 24 tölkkiä jaettuna on vain kolme per naama, eikä se ole määrä eikä mitään. Saan enolauman pihalle vasta illan elokuvan jälkeen ja lupaan mennä nukkumaan, mutta jäänkin tappelemaan Bejeweled 3:n lataamisen ja asentamisen kanssa kunnes tulee hermoromahdus ja tyhjät tölkit lentelevät pitkin huoneita.

Vituttaa vain eikä tämä tästä tunnu helpottavan vaikka on niin usvainen olo ettei nenäänsä pidemmälle näe. Elämässä siis, mitä helvetin hienoa elämässä taas on olevinaan, pelkkiä kompastuskiviä ja risuja pitkin poikin. Nukkuisin päivät läpeensä, jos siinä tuntuisi olevan edes järkeä, mutta ei ole. Tietää vain, että jossain kohtaa se on taas herättävä yhteen yhdentekevään päivään ja suunniteltava, jos sitä menisi kaupassa käymään. Ostamaan taas litran vaniljajäätelöä voidakseen puklata sen ulos, jäätelön oksentaminen on kiehtovinta ikinä, ensin on lämmintä, sitten tulee kylmää ja se jää paksuksi kerrokseksi pönttöön neljän vetämisen ajaksi.

Jos en uskalla hakata päätäni seinään naapureiden iloksi, hakkaan sitä vain nyrkeillä, että tuntuisi edes joltakin.

Kai joku jaksaa unelmia ja suunnitelmia, mutta itse koen ne vain turhaksi stressiksi. Yksi päivä kerrallaan on niin iso tahtojen taisto ettei vittujakaan jaksaisi kiinnostaa yrittää tuntiakaan tarpoa eteenpäin.

Hyvää yötä ja huomenta, jos huvittaa nousta ylös. Kiitti ja riitti tätä turhaa päivää.

Ei kommentteja: