Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

tiistai 2. elokuuta 2011

Kun ensimmäinen asia jonka kuulet astuessasi huoneeseen on "Adrian, tääl on niin vittumaista porukkaa tänään ettei ees kannata yrittää!", tulee sellainen olo ettei ehkä sitten kannata edes yrittää


Nykyään peruskoulukin kuulostaa kamalan kalliilta, vai onko siinä kyse siitä, että nykylapset ovat niin materia- ja merkkitietoisia että oksettaa? Voisin taas pitää näitä silloin kun minä olin nuori-paasauksia asiasta hukattu lapsuus, mutten usko, että se mitään auttaa siihen armottomaan kertakäyttökulutukseen, josta länsimainen kansamme kroonisesti kärsii.

Mutta oikeasti, silloin kun minä olin nuori eli lapsi, menin kouluun, sain kyllä joka toinen syksy uuden repun koska suunnilleen niin kauan kestää, että sen ajan (huom. 90-luvun puolivälin) halpisrepuista (markettimerkkejä) meni pohja rikki. Niin, kyllä niitä sai aika kovaa heitellä, repiä ja raahata, ennen kuin kirjat oikeasti pistivät läpi siihen ainoaan mutalammikkoon, mikä meidän pihalle sattuu kaatosateen aikaan syntymään. Nykyään pitää kuulemma joka syksy saada uusi kassi, ja todellakin kassi, reput on nynnyille, niille, jotka käyttää pyöräilykypärää vielä kolmannella luokalla eikä kiroile.

Minä lopetin repun käytön yläasteeseen, mutta huom. sen takia, että unohdin sen bussiin minkä takia 7. luokan kevään katselin tehtäviä toisten kirjoista. Meillähän ei mitään omia säilytyspaikkoja missään koulussa ole ikinä ollut, toisin kuin olen muiden yläasteiden pystynokkaisilta koululaisilta kuullut (niin, olet koululainen niin kauan, kun käyt peruskoulua, yritä nyt jo tajuta se, opiskelija on vapaaehtoista tuomiota suorittava). No mutta sen onnettoman bussitapaturman jälkeen minulle ei enää mitään reppuja alettu hankkimaan joten tein sitten omat kassiviritelmäni (muovipussikin oli aika kuul yhessä vaiheessa, samoin se, ettei kirjoja ja muita koulutavaroita kuljettanut mukana, mutta se ei oikein ollut opetushenkilökunnan mieleen). Enigeis, kyllä sitä olisi järkevä jos sitä reppua vaikka nyt alkaisi taas käyttää, ei mikään ihme että tämän maan selkävaivat on lisääntyneet ja ryhdit huonontuneet (niin, kyse ei ole pelkästään siitä että liikunnanpuute on päätähuimaava, näyttöpääte- ja toimistotyö muutenkin on se suurin työllistäjä ja vapaa-aika menee dataillessa).

No mutta siis, miten tähän valitukseen taas päädyttiinkään.

Käytiin eilen Jupun kanssa kouluostoksilla! Voitte kuvitella sen ilmeeni asteittaisen järkyttymisen hetki hetkellä enemmän ja enemmän kun lisää tavaraa piti hakea, ja no sir, se ei ole halpaa. Edes ne halvimmat ei ole halpoja enää, siis sekin on toki tiedetty aiemminkin, mutta aikaisemmin minun ei ole tarvinnut ostaa kenellekään reppua, puuvärejä, lyijykyniä, kumeja, terottimia, penaaleja (miten on mahdollista että penaalin keskihinta on 5 euroa?), viivottimia... LENKKAREITA, FARKKUJA, PAITOJA, TAKKEJA, HEIJASTIMIA. Olenko elänyt ihan täydessä sumussa luullessani, että minun pojallani on vaatteita? Ei sillä näköjään ole, koska miksi muuten koulua varten pitää ostaa uusi vaatekerta? Vastahan minä sille 2 tonnia vaatteita kiikutin omasta kaapistani.

Joo joo, mitä mie valitan, oon huono vanhempi ku kehtaan valittaa lapseni rakkauden hinnasta!

Mut 200 euroa ja rapiat, kyllä siinä vähemmästäkin housuun kusee.

En oo ikinä ostanu kaupasta noin isolla kertasummalla mitään. Ikinä. Koskaan. Milloinkaan. 150 euroa on ollut maksimi, ja se oli sohva, yleensä ostokseni ovat sitä 10-20 euron luokkaa, jos niin isoissa rahoissa nyt sattuu edes olemaan.

Onneksi nyt satuin olemaan.

En kyllä enää tämän jälkeen ole.

Mutta kun lupasin, ihan sen takia, että Jupun äiti osti poikaselle kännykän, mitä vastustan kaikilla sielunvoimillani (koska oikeesti mitä vittua) mutta nykyään kaikki koulun aloittavat saa pre-paid-liitymän 7 euron puheajalla kotiin kannettuna koulunaloituslahjana. Silloin kun minä olin nuori ei saatu mitään. Kirjastokorttihakemukset täytettiin koulussa ja vanhempainyhdistys lahjoitti puiset kukkopatsaat muistuttamaan siitä, että nyt ollaan opintopolun alkutaipaleella.

Ei tämä nykymaailman ihmettely varmaan koskaan lopu.

5 kommenttia:

hero kirjoitti...

Mitä kummaa, pre-paidit ekaluokkalaisille????? Kaikkialla vai jossai korvessa missä asut??? Wtf :D:D:D

Anttu kirjoitti...

No kyl ainaki meän ja naapurikunnassa asuville! Uskosin et tää on ihan maanlaajunen? Kyl on aika hyvä mainostus ku kaikilla kouluunmenevillä on sama liittymä. Yleensä se liittymä kun pysyy samana kun sille kasvaa uskolliseksi, jos on toimiakseen :o

Anonyymi kirjoitti...

Tyhmän siskonpojalla (meneeköhän se nyt eskariin) on ollut oma kännykkä jo ainakin vuoden. Olin ihan "??!" kun se sai sen, ja Tyhmä oli että "no oli mullakin pienenä". Siis mitä saatanaa, mitä se sillä tekee? Se junnu ei osaa edes käyttää sitä, silti sitä täytyy kanniskella ympäriinsä ja (yrittää) soitella kaikille mahdollisille ja mahdottomille. Eikä siinä ole edes prepaidia, vaan Ihan Oikea Liittymä (vitu mullakin on prepaid niin kauan kun en osaa maksaa omia laskujani!).
Mä sain ekan puhelimen 10-vuotissynttärilahjaks (ja sillonkin mä lähinnä pelasin sillä Vanhaa Kunnon Matopeliä, enkä mitään vitun snakea), ja kouluun sain ottaa sen mukaan vasta kun muutin isältä äidille, siis kasiluokalla, ja silloinkin varmaan vain siksi, ettei sitä kukaan ollut enää kieltämässäkään.

Et tjoo-o, emmä pysty ymmärtämään. Kohta kai vanhemmat alkaa etsiskelemään niiden esikoululaisille jo omia asuntoja että saavat omassa rauhassa tutustua itseensä ja päästellä paineita, kun tarhassa on rankkaa kun joutuu leikkimään ja kaikkea kamalaa?

-KK.

Anonyymi kirjoitti...

Mä toisaalta ymmärrän nuo kännykät ekaluokkalaisille, koska onhan se ihan hyvä että saa soitettua vanhemmille tms jos vaikka kotona koulun jälkeen tapahtuu jotain. Mutta muuten oon ihan samaa mieltä sun kans, en tajua miks ekaluokkalaisillakin pitää olla muodikkaimmat vaatteet/reput/koulutavarat/kaikki. Ei kai sitä muuta voi sanoa, kuin että silloin kun minä olin nuori...

Anttu kirjoitti...

No mutta miks se kännykkä pitää sille ekaluokkalaiselle hankkia? Miksei voi kotipuhelinta (perheen yhteistä kännykkää) hankkia mihin voi sitte kaikki soitella ja vastailla miten tykkää. Ei naperot saa niitä luurejaan kouluun ottaa mukaan. Ei ne ole niin uusavuttomia että kuolee jos lähtee pihalle koulun jälkeen, niin mekin tehtiin. Koulun jälkeen mentiin kotiin, tehtiin läksyt ja syötiin välipalat ja lähdettiin kylille päivällisaikaan asti. Ihan ilmoittamatta kenellekään eikä sinä aikana kukaan ehtiny kuolla.
Ei pentuja pidä opettaa siihen että pitää olla kaikki omaa vaan siihen että on yhteiset säännöt.