Eilinen työpäivä tuotti suurta tuskaa loppuillasta, siinä kun kuuden aikaan vielä hammasta purren yritti jotain leikkauskertomuksia purkaa, meinasi hajota niin totaalisesti. Puoli kahdeksasta kuuteen, naminami. Kaksi tuntia meni kokonaisuudessaan (vähän enemmänkin) sh-klinikan esihaastattelussa ja ravin sätittävänä ja vaa'alla hypätessä. "Nyt et perjantaihin asti oksenna vaikka mikä olisi!" Juu juu...No, oli se ensimmäinen päivä yli kolmeen viikkoon kun en purjonnut kaikkea suuhuni tunkemaa takaisin, ja aamulla olo olikin sen mukainen: tönkkö, turpea, ärtynyt, vihainen, suuri. Vieläkin on maailmantappo-olo ja vanhasta tottumuksesta on meinannut tulla aamupuurot ylös jo kolmasti.Leijonan kanssa menee suhteellisen vaikean vaihtelevasti, se oli viikonlopun vanhemmillaan Pikkupossun kanssa, olin aika hajalla siitä. Join ja join ja join ja juoksin baareissa, en edes muista kenen kanssa. Ei enää koskaan. En jaksa olla nuori. Lauantai-sunnuntaiyönä pimeään kotiin tullessa otin kourallisen unilääkkeitä, mutta en uskaltanut sitten nukahtaa. Piti yrittää olla kunnolla, piti yrittää olla hyvä ihminen eikä turvautua siihen helppoon tiehen, ei tällä kertaa. Itkin aamuyön ja seuraavan päivän, en vastannut yhteenkään Leijonan kahdestakymmenestä soittopyynnöstä. Nolotti, että tunsin niin suurta ikävää jotakin toista kohtaan. Nolottaa vieläkin.
Ei olla juteltu noin mitään sen jälkeen kun se sunnuntai-iltana tuli takaisin, mentiin vain suoraan sänkyyn, iltatoimitus jäi kesken, siitä ei tullut mitään.
Kiitos tämän sairauden pöydälle nostamisen ei enää voida puhua mistään. Olisi sen laiminlyömistä, jos puhuttaisiin jostakin muusta, ja tästä syömishäiriöstä ei osata puhua. Koska minua nolottaa. Koska Leijona ei tiedä, miten voisi auttaa. Kun ei sille kumpikaan voi oikein tehdä mitään.
Vihloo vatsaa, oksensin viimeviikolla niin paljon verta. En silti halua mennä käymään lääkärissä hoitaakseni sivuvaikutuksiani, parempi hoitaa perimmäiset syyt ensin alta pois. Onhan tämä ennenkin mennyt ohi.
Esikoiseni tulee tänään luokseni. Edessä on mäenlaskua, hernekeittoa ja laskiaispullia. Sekä kuuma piiskaava sauna, se ei tykkää tapaani matkien lällyistä löylyistä, pitää tuntua ja korventaa ihoa ja korvia niin että höyry nousee kun poistuu lauteilta pesutilan puolelle.
Kohta se täyttää viisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti