Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

tiistai 17. maaliskuuta 2009

In wine we trust.

Heräsin taas aikaisin. Istuskelin parvekkeella, keittelin puuroa, päätin, etten halua aamiaista, vedin sen vessanpöntöstä alas sotkettuani ensin hieman lautasta: lavastaakseni aamupalan Leijonan mieliksi.
Eilinen teki hyvää. Paistoi hetken aurinko, ostin punajuuripihvejä alennuksesta, ja vaikka kaikki lempijukurttini oli loppuneet kaupasta, en sen suuremmin suuttunut. Kävin kotona syömässä, suukottelin poikaani ja lähdin vetämään jumppaa. Niin sitä idiootti tajuaa vasta liian myöhään, ettei ehkä kannata raahata kuutta kiloa käsipainoja olkalaukussa kolmea kilometriä per suunta. Nirhauma solisluussa, ehkä olisi aika etsiä särkylääkkeet käyttöön, vaikka nyt olenkin yrittänyt välttää kaikenmoisten nappien käytön (eilen otin kylläkin Stellan että sain rauhoitettua pääni hakkaavalta "entä jos en saa nukuttua vaikka nyt väsyttääkin" -kihelmöinniltä).
Yöllä oli satanut lupausten mukaisesti lunta. Katselin sitä ja päätin, että kyllä se yksi lumiukko per talvi on saatava edes rakentaa, tai ei tästä elämästä tule mitään. Ehkä Pupu lähtisi Romyn ja minun seuraksi sillä aikaa kun Leijona viettää aikaa vierailulle tulleiden vanhempiensa kanssa?

Ei ole pariin päivään tehnyt mieli oikein syödä, tai no tietenkin on, aina sitä karkkihammasta vihloo, mutta ei mitenkään ylenpalttisesti; ei niin että olisin nuoleskelemassa sokeria suoraan pussista tms., luulisin, että johtuisi siitä että olen alkanut juomaan kaakaota iltaisin: kuumaa vettä 1,5 desiä, puoli teelusikallista tummaa Reilunkaupan kaakaojauhetta ja puoli desiä rasvatonta maitoa. Ei välttämättä maistu kovinkaan kaakaoiselle, mutta vie pahimman olon. Yritän oikeasti nostaa painoa ihan reiluin keinoin, vaikka inhottaakin lihoa. Ensiviikolla kun olisi taas punnitus edessä huoh.

Oli aamulla ellottavan vainoharhainen olo kun istuin tupakalla ja kadulla joku mies seisoskeli paikallaan ja tuijotti suoraan kohti, siis mahdollisesti sattui vaan katselemaan parvekkeille päin, mutta inhotti se silti. Varsinkin siinä kohtaa kun nousin sisään mennäkseni, se liikahti ensimmäisen kerran.
Ainakin tällä kertaa tunnistan paranoiani. Vielä tässä vaiheessa.

Tekee mieli mennä tekemään lumienkeleitä.

Mutta sen sijaan se on mentävä syömään lounasta.
Maitorahkaa ja salaattia.

Alkoholisti minussa tahtoo juomaan. Juoda, whatever. Saksalaista valkoviiniä ja eteläistä punaviiniä, Kultalonkeroita ja karpalokossua.

Ei kommentteja: