Miun Perhe

Leijona: aviopuoliso Aivovasara: kani Lapset: Jupu, Napsu, Nupsu & Romy

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Elämäni säätäjänä

Tämän illan tehtäväksi otan itselleni napani kaivelun vuoksi sen että ilma on kamala ja vaakatasosateeseenhan minua ei saa menemään takaisin edes ilopillereiden voimalla, vaikka kuinka olisi ollut kirjoitusryhmä jotakuinkin ko-hetkellä. Tämä suoritus käykööt siitä.
Pyörällä ei meinaa eteen päin päästä, tuuli tarttuu tuulipuvunhousuihin kiinni.
Onneksi olin sentään viksu poika ja ostin salmiakkia iltani iloksi.

Paitsi että nyt muuten oksettaa. Ja särkee päätä. On ollut huono trippi, ikävä on eilistä oloa ja äitiä. Papuja, papuja olen syönyt. Ollut koulussa. Koulussa oli salaattia ja tummaa ja vaaleaa leipää. Ja oltiin ATK-luokassa, sen verran muistan. Siinä se...
Pääni jakaa yhden päivän moneksi, tänään on kulunut jo kolme kokonaista vuorokautta tämän 12,5 tunnin aikana jonka olen hereillä ollut. Vaikkei se yö nukkumiseen mennytkään, hervottomaan makoiluun ja sätkähtelyyn, kaikki äänet vihlaisee syvältä, sisäisistä kuiskauksistakin on tullut huutoja.

Odotan omahoitajaa puoli tuntia, valmiina ryntäämään ulos, kotiin, pois, en jaksa odottamista, olin tullut vartin etuajassa, koska en kouluun enää kyennyt, pois sieltä, pois täältä, pois kaikkialta. En saa sanottua että on paniikki päällä, jutellaan Elmosta. Kun se on vältellyt minua. Siitä pelaako se jotain peliä vai peilaanko liikaa sen tuntemuksia niin että se hämmentyy seurassani kaikkien, niin ilon kuin surunkin, kaksinkertaistuessa.
Puhutaan siitä miksi olen hyvä kuuntelija, miksi minulle on helppo puhua, kertoa, ylpeillä, vuodattaa. Mitä minä siitä saan.
Jutellaan terapian hakemisesta, se sanoo että olisi parempi jos haussa oleva terapeuttini olisi nainen eikä mies.

Leijonapaska voisi tulla jo, kolmiosaisen kattovalaisimen 1/3 lamppu on palanut, kukat ei saa valoa enkä minä yletä sitten millään. No ylettäisin, jos raahaisin pakastimeni keskelle lattiaa ja nousisin sen päälle seisomaan, mutta ei muuten. No way, no how.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Näitä päiviä tulee, näitä päiviä menee.

...sanon minä, kun en muuta keksi.

Fine kirjoitti...

Kiitos kommentista! Siistiä, että joku on ajatellut samanlaisia juttuja. Tuntuu muutenkin, että ihmisillä ja nuorilla on ihan vääristynyt kuva seksuaalisuudesta yleensä. Esimerkiksi koulussa meikkaava poika on homo. Ei todellakaan homoseksuaali vaan _vitun_homo_. Mun mielestä käsitteet homo, hetero tai bi on vähän yksinkertaisia muutenkin. Moni moniulotteisen seksuaalisuutensa tiedostava ja sen kanssa sinut oleva mieskin on varmasti homo vain muiden mielissä vaikka se itse vaan tekee miltä tuntuu ja elelee kaikessa rauhassa.

Tai siis varmaan moni mieltää itsensä ja sanoo olevansa homo, lesbo tai hetero eikä siinä mitään sen kummempia, mutta niihin nimiin ei kannattaisi takertua. Ei etenkään heterouteen. Perus heteroiksi itseään aina kutsuneet ja kutsuvat ei ehkä ymmärrä seksuaalisuutta niin jännänä asiana kuin muut, jotka on alun perin kasvatettu heteroiksi ja joutuvat myöhemmin miettimään paljon itse kun hoksaavat, että heterous saattaa olla häilyväistä. Voipi olla, että olen väärässäkin, mutta siltä musta vähän tuntuu, että ihmisen seksuaalisuus ei mitenkään mahdu yhteen sanaan.

Miki kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Miki kirjoitti...

Äh kai sitä pitäisi kyetä sellainen sanomaan mutta... olen aika pelkuri suurimman osan ajasta vaikka muuta haluaisinkin ajatella.
Täysin tottahan tuo on, niin siinä taisi viimeksikin juuri käydä, että eihän tuo apua tarvitse kun ei uskalla osoittaa sitä.

Äh, täälläkin särkee päätä, mutta onpahan mullakin salmiakkia, ehkä se auttais. :)

Kelvoton kirjoitti...

Vai että nainen eikä mies.