Yksi pisara

Tänään kaikki on mennyt päin persettä. Olen oksentanut kolme kertaa, vatsakin on mennyt sekaisin stressistä ja sairastelusta. On kuumetta, on flunssaa, on angiinaa, on yskää ja nenäverenvuotoa mikä lienee aivoverenvuotoa enteilevää, kuten tapana on ollut. Bonvoyage, ei tarvitse huolia enää mistään jos tähän kuolen.

Ja jos en kuole niin plan B on aika selvillä, kerkesin jo ripustaa vyön koukkuun ja kaivamaan muovipussin päähän, mutta ennen kun sitä ehti hypätä Hoipapoika soitti ja kysyi pitääkö vielä tulla kantamaan tavaraa tänään. Ei pidä, vietiin iskän kanssa pari laatikkoa, sitten soitti sossuntäti kaiken kesken ja tokaisi että tsori, ei myö sulle varmaan tätä makseta ku oot ollu niin tyhmä että oot vuokrasopimuksen jo tehny. Niin, sepä se.
Näin tyhmät ei tajua lukea näkymättömiä elämän sääntöjä siitä ettei vähävarainen ihminen vaan saa muuttaa halvempaan kämppään sillon kun sellainen tulee vastaan. Ihan turha katella mitään asuntoja ja olla nopea huutamaan haluavansa tämän kämpän kerran ei ole jaksanut odottaa sossulta mitään vastausta ongelmiinsa.

Se kysyi mihin olen käyttänyt tammikuussa saamani opintotuen: no, noin puolet annan lapsille ja muu menee elämiseen. Senkin virheen tein että kameran herranjumala ostin. Ja oikeaa ruokaa; oikein tofua, ja vieläpä kolme kertaa. Maitoa ja kananmunia, muroja, margariinia, lääkkeitä, jopa pari paitaa. Kävin kerran elokuvissa. Kävin muutamalla oluella. Ostin muutaman alennuksessa olleen elokuvan. Maksoin koulun materiaalimaksut. Sähkö- ja nettilaskun. Matkustin muutamaan otteeseen bussilla ja junalla.

Että ei ois kannattanu. Saa ostaa opiskelija vaan puurohiutaleita hiluillaan.

Olen niin vihainen. Vihainen, vihainen, vihainen. Miksi rahalla täytyy olla niin suuri vaikutus kaikkeen? Miksei vaan voitaisi olla. Miksen minä kun kaikki muutkin...?

Anteeksi iskä etten jaksanu kantaa laatikoita.
Anteeksi äiti että oon huono lapsi enkä pärjää omillani.
Anteeksi sosiaalitoimiston täti että olen tyhmä.
Anteeksi kaikki etten minä jaksa.

-