Minä halusin vauvan. Me haluttiin vauva. Me aina vitsailtiin siitä. Ja puhuttiin että sitten kun meille tulee vauva. Kuinka pidetään sitä sylissä ja makoillaan sen kanssa nurmikolla ja rakennetaan hiekkakakkuja laatikolla. Kolmestaan.
Sille naurettiin kun minun mahaan koski ja sitä turvotti ja kun tuli ruokahimoja, jäätelöä yhdeltä yöllä ja sen kanssa ketsuppia. Kun oli huono olo ja oksetti aamulla. Että kohta se vaava tulee.
Ehkä se kyllästyi siihen odottamiseen. Ehkä se tajusi että ei voi saada sitä mitä haluaa, että kumpikaan meistä ei voi saada mitä haluaa; omaa vaava, eikä koskaan tule olemaan meitä kolmea ja kesänurmikkoa varpaiden väleissä.
Minä niin vilpittömästi toivoin että sillä olisi toinen mies. Mutta sillä on nainen.
Ja se on fiksu ja korkeakoulutettu ja niillä on paljon yhteistä eikä niin paljoa ikäeroa.
Ja se on nainen.
Kaikkea mitä minä en voi olla. Kaikki minun puutteeni on pitänyt etsiä muualta.
Sattuu rakastaa niin paljon. Ja se kun ei ole tarpeeksi hyvä. Kaikki ne puolet mitä itsessäni inhoan, kaikkia niitä sekin on inhonnut eikä viitannut kintaalla niin kun salaa olen toivonut.
Sormuksesta on jäänyt nimettömään valkoinen rinkula, ihoa vasten ei enää lue Samin Anttu <3, siinä ei lue enää mitään. Ei ole enää mitään. Ei vauvaa, eikä haaveita vauvasta, eikä onnellisia kissanpäiviä, on vain tyhmä poika joka ei ikinä opi virheistään.
2 kommenttia:
Ääh kun en osaa kommentoida yhtään mitään. Mutta luin. Olen hengessä mukana.
Voimia. Lisäisin sut meseen jos jaksaisin. Olen blogiasi lukenut aina toisinaan. Omakin löytyy ja siihen saa tunnukset jos osaa kysyä profiilini kautta. On rajatilahäiriö ja useita masennusjaksoja takana.
Mutta kaikkea parhautta elämääsi :).
Lähetä kommentti