Maanantai

Haen Leijonalle lihaleikkeitä ja tuoreita Ruispaloja sillä aikaa kun se koisaa. Vielä tämä yö ja sitten on vapaita, ei se ainakaan osoita olevansa helpottunut, mutta se onkin vuorotyöihmisiä, niin olen kyllä minäkin. Mieluummin työskentelee yöt ja nukkuu päivät. Pistää pyjaman päälle siinä vaiheessa kun talo heräilee aamuunsa. Pitkät vapaat, välissä ehkä päivä- tai iltavuoroa ja sitten taas yöputki.

Käyn koululla juomassa teekupposen, matka kaupalle ei ole montaa sataa metriä, mutta siinä välissä tarvitsee pienen lepohetken ennen takaisin kotiin palaamista. Tänään on taas korventanut keuhkoja. Ja eilenkin taisi. Huomenna lääkärille tarkistamaan silmätulehdustilanne ja ehkä marisen murskatusta pikkurillistä. Polveen sattuu myös ja se on turvoksissa, on kipulaastari ja Buranaa muttei nekään tunnu auttavan. Se ei ole kivaa kipua toisin kuin itseaiheutettu, ne mitkä on täysin omaa syytä, niin kuin se sormi.

Nukun korvatulpat porautuneena tärykalvoihin naapurin jatkaessa jumputusta pitkälle yöhön, en minä korvatulpista tykkää, vaikka niillä on helpompi kuulla omat ajatuksensa ja harhansa ja erottaa ne ympäröivästä maailmasta. Se on omalla tavallaan ahdistavaa. Vaikka vaan nukkuisi niiden kanssa.

Näen unta Aivovasaran kuolemasta, juoksutan sitä lääkäreillä mutta kaikki väittää ettei osaa parantaa sitä ja se alkaa jossakin kohtaa haista ja kasvaa rupea ja kiinni käteeni.

En jaksa laittaa puhelinta lataukseen, että saisin sen auki, Leijona motkottaa siitä, kun ei saa yhteyttä sanoakseen hyvät yöt, sen mielestä olisin paremmin turvassa aukinaisen yhteyden kanssa, mutten minä halua, en minä jaksa. Joku tärkeä saattaa vaikka soittaa ja sitten minä joutuisin vastaamaan.