Joo joo, olisi lupa ottaa iisisti ja möllöttää kaiket päivät, ei tarvitsisi stressata eikä pitää mitään yhteyksiä kehenkään, olisi lupa olla just niin piilossa kun huvittaa. Yksin ja nukkua ja nukkua, muttei enää nukuta. Tää on vaan niin vitun turhaa. En minä ees tiedä mikä oikeasti on, miksi menen kouluun käymään ja itken siellä kun pitäisi kysymykseen vastata, lykkyä, lisäaikaa tehdä päätös ihan vaan siksi että on niin saatanan säälittävä paska ettei osaa päättää.
Ei minua hävetä itkeä toisten keskellä, mutta minua vituttaa jos joku yrittää sääliä eikä vaan anna olla, vaihda johonkin päinvastaiseen tai jatka, niin tätä elämää on tähänkin asti eletty. Löisin jos ne yrittäisi fyysisesti koskea.
Minä olen saanut niin tarpeekseni turhista nurinoista.
Ei ole enää mitään otetta, se lipsuu. Jokainen päivä on epätodellinen. Juon viskinapsuja pitkin päivää että edes tunnin pystyy keskittymään, mutta sitten ne kaikki järkevät suunnitelmat unohtuu ja on taas marionetti, narut sen yhden käsissä mikä möykkää päässä. Se sanoo nouse ikkunalaudalle ja mene vittuun siitä. Sisäistä ja ulkoista sekasotkua.
Ja kun minä vaan haluisin että tää loppuis ja minä tietäisin kuka oon ja minkälainen, jos tän vaan vois ottaa multa pois, antaa vaikka sellaiselle joka ei edes halua mitään, sellaiselle joka sairaslomalla osaa olla sairaslomalla. Ottaisin tappomasennuksen ja epävakaan personaalisuushäiriön, vittu leukemian ja keuhkoruton vaihdossa että ne vaan ottais tän pois minun päästä.
Mutkun se on ollu aina, ei se tuu parantumaan. Ei se tuu loppumaan vaikka mitä yrittäisin. Ei minust tuu ikinä olemaa mihinkään, siellä niitä samanlaisia on suljetut täynnä ja heti kun pääsee avopuolelle ne lopettaa ja minäkin voisin. Mitä enemmän on fyysisesti rikki sitä nopeemmin se tulee takasin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti