Anonyymi sanoi...
Kertoisitko joskus sijaisperheestä, jossa olit jonkin aikaa teininä? Olet maininnut sen ohimennen ainakin pari kertaa, mutta en muista, että olisit kertonut siitä mitään sen enempää.
Niinhän minä olen sen maininnut ja kirjoittanut ihan tekstinkin tällöin.
En tiedä, onko minulla kyseiseen tekstiin paljoakaan lisättävää, ehkä korjattavia kohtia olisi muutama, mutta annan asian olla. Nuorena aika kulki ihan samaan tapaan kohdallani sykleissä, joten aikaan ja paikkaan sidotuilla yksityiskohdilla ei liene suurta merkitystä kokonaiskuvan kannalta.
Sijaisvanhempani ovat hyvin sydämellisiä ja ihania ihmisiä, joilla nykyään on oma mukula ja olen siitä hyvin onnellinen heidän puolestaan. Olen heitä nähnyt noin kolme kertaa sieltä 2005 kesällä poismuuttamiseni jälkeen ohimennen, yhteyksiä sen suuremmin ei olla pidetty, eikä tule törmäiltyäkään kun en siinä lapsuudenkaupungissani enää asustele. Joulukortit laitetaan ja siinä se nyt on. Siellä asuminen oli parasta mitä minulle saattoi tapahtua, vaikkei sitä silloin ymmärtänytkään. Sitä jaksoi vain olla katkera siitä että koti vietiin alta ja tyrkättiin vieraiden nurkkiin eikä äitiä voinut kiinnostaa paskanvertaa se, miten yhdelle omistaan kävi, pilalla nyt oli jo muutenkin.
Mielestäni minulla ei ole oikeutta paljastaa heistä sen enempää täällä. Tarkennan nyt, että tarkoitukseni ei ole kuulostaa ilkeältä tai vittumaiselta kilipäältä, vaan näin asian koen ja niinhän se onkin ihan oikeassa maailmassa.
Mielestäni minulla on myös hyvin suuri oikeus olla vastailematta "oletko näissä kuvissa?"-kysymyksiin, sillä ne ovat hyvin epäoleellisia blogini tarkoituksen kannalta. En näe tarpeelliseksi yhdistää kasvoja teksteihin, vaikka nykytrendi onkin pitää lifestylepäiväkirjoja joissa esitellään kotia ja kavereita ja lähetetään montasataa kuvaa omasta naamavärkistään ikuisesti internettiin seilaamaan. Olen joissakin kuvissani, mutta oleellista ei ole, että missä niistä. Olisiko se reilua että joku menisi tunnistelemaan minua kaupungilla ja minulla ei olisi hajuakaan, kuka osoittelee suu pyöreänä ja pilaa mahdollisesti loppuviikkoni tällaisella epäkohteliaalla toiminnalla? Minusta nimittäin ei olisi.
Koska en julkaise tekstejäni omalla kuvallani vaikkakin nimeäni käytän, tunnen saavani paljon vapaammat kädet kirjoittamisen suhteen. Minun ei tarvitse pelätä itseni tai perheeni puolesta ja olen oikeutetumpi marisemaan elämän epäkohdista kuin ne, joiden täytyy aina esiintyä yleisölleen naama hymyssä. Bloggailua jotkut saattavat pitää harrastuksena, mutta minulle se on vain ajanvietettä ja itseanalysointia, ei harrastus. Ihan samaan tapaan kuin en pidä harrastuksena elokuvien katselua tai kavereiden kanssa hengailua.
Ajanvietettä ei pidä sekoittaa myöskään työhön, bloggailu ei ole työtä, ja sillä selvä. Siitä ei kenenkään tulisi saada korvausta, tai siinä tapauksessa jokaiselle vinettäjälle pitäisi maksaa pientä korvausta itsensä ja lukijoidensa viihdyttämisestä.
Blogini "kulta-aika" on mennyt jo ohitse, se oli sitä pitkälti alkuaikoina kun oikeasti voin ihan äärettömän pahoin, sain kommenttia ja jaksoin kommentoida enemmän, sillä ihmiset suostuivat jatkamaan keskustelua pidemmällekin. Kommenttihuoraa minusta ei saa, vaikka kivahan se on, jos joku viitsii edes jotakin pientä silloin tällöin laittaa. Kyllähän siinä kun nollariviä viikosta toiseen katselee tulee vähän sellainen olo että miksi sitä vaivautuu edes julkisesti kirjoittelemaan. Lukijoita on olevinaan +300 (päivässä tulee noin kolme uutta lukijaa ja noin kolme lähtee litomaan) eikä kenelläkään ole aikaa vinkata, mutta ehkä se on täysin omaa syytäni kun en esiinny omilla kasvoillani, eikä arkeni ole mielenkiintoisinta shittiä ikinä (noh noh, eipäs nyt aleta kuulostamaan katkeralta kakaralta joka oikeasti niitä kommentteja haluaisi ehdottomasti 10 joka tekstinsä perään). Harmi sosiaalipornolla mässäilevälle yhteiskunnalle, että voin oikeasti paremmin kuin muutama vuosi takaperin.
Olen tässä nyt taas pohtinut blogini tulevaisuutta. 1. lopetanko kokonaan, 2. lopetanko ja mahdollisesti alan kirjoittaa uudelleen jollakin muulla nimellä suurinpiirtein samanlaisella linjalla jatkaen vai 3. ... no, kolmosta nyt ei ole. Ehkä se on, että jatkan vain tässä näin ja tällä täysin samalla tavalla, vaikkakaan en enää tänne kirjoittamisesta saa samanlaista mielihyvää kuin muutamia vuosia sitten, nyt tämä ennemminkin tuntuu jonkinlaiselta velvollisuudelta, vaikka tuskin monikaan huomaisi lopettamistani, olen hiipunut jo niin pitkään kaikkien mammablogien ja sisustusblogien tieltä pois, joita itsekin kyllä tykkään seurailla, ei siinä mitään.
Minulla kun ei valitettavasti ole pienintäkään hajua siitä, mitä ihmiset haluavat!
Katsellaan taas kun sattuu löytymään jonkinlaista asiaa, nyt minä jatkan tätä surullisen pitkältä tuntuvaa työpäivää kuunnellen kauppakeskusteinien "heitä rööökiiiii!!"-kiljuntaa seuraavan 4,5 tunnin ajan. Hohhoijaa, kohta ollaan jo voitonpuolella.
16 kommenttia:
luen kyllä ihan jokaisen tekstin mitä tänne laitat, olen lukenut jo muutaman vuoden ajan.
ei vaan tule kommentoitua, koska tuntuu että mitä sinä kaiken kokenut ihminen mahdollisesti saatat kostua tämän kakaran mielipiteistä.
olet kyllä ihan mahtava tyyppi, ja loistava kirjoittaja.
Hei, sarjan realistisuus on ihan yks hailee siinä vaiheessa, kun pääosassa on Gale Harold! :’D Vaikka onhan tuo toki perseestä, sitä ei käy kieltäminen. Joristiinkin Marken kanssa tota katellessa moneen otteeseen, että oisko tässä voitu antaa vielä enempää ”väärää” kuvaa kenenkään elämästä. Vaikka noh, jokaisen kuitenki pitäs omalla järjellään osata erottaa todellisuus fiktiosta. Oon katellu senkin brittiversion jokunen vuosi sitten ja tykkäsin mä kyllä siitäkin. Jenkkiversio oli kyllä krapulassa huomattavasti parempaa viihdettä.
Täytyy muuten sanoa, että ainaki mie henkilökohtasesti luen mieluummin blogia, jonka kirjottaja pysyy suht anonyymina. Mä oon nyt tässä viikon verran kahlannu tätä sun blogias läpi ja sain lopultakin luettua loppuun. Pysäyttävää tekstiä paikoitellen ja sie oot kyllä ihan törkysen hyvä kirjottamaan. Sitä vaan jotenkin sattuu kuulumaan siihen ihmistyyppiin, että kun ei keksi mitään omasta mielestään järkevää sanottavaa, niin sillon pysytään sitten hiljaa. ;) Sikamaista kylläkin kirjottajaa kohtaan! Silleen tiivistettynä, elä perkele lopeta, minä pääsin vasta vauhtiin tässä lukemisessa. (Huomaa, että ajattelen toki vain omaa napaani ja mukavuuttani tässä asiassa. Minä tykkään lukee, niin elä lopeta :D)
Niin juu ja kiitos Mörkö-infosta! Lähtee kyl tommonen hankintaan, saa kummipoika mieluisan joululahjan itelleen.
//Härreguud mikä romaani tuli.
jatka jatka, muodossa tai toisessa
On kasvanu sinuun kiinni täällä blogimaailamassa. Alusta asti oon roikkunu mukana, tiedät, että minusta olet ihana <3 :<
Jokohan joku päivä uskaltaisin ihan soittaakin?
Minäkin olen lukenu blogiasi varmaan jo muutaman vuoden, mutta täytyy myöntää, että ei mulla tule kommentoitua. Tuntuu, etten osaa sanoa mitään. Toivon, että jatkat blogia, mutta tietenki pitää tehdä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Ja pakko vielä minunki sanoa, että kirjoitat ihan älyttömän hyvin. :)
Mä olen myös lukenut vuodesta 2009 asti ja luen edelleen jokaisen päivityksen, joskus jopa kahteen kertaan kun huvikseni lueskelen vanhempiakin merkintöjä uudelleen. Haaveilen, että joskus uskaltaisin lisätä sut mesessä kaveriksi.
Hei hölmö! älä mee pois! määki täällä vielä edelleen roikun!
-Maijja
Hei ei, älä todellakaan lopeta blogias :o Tää on auttanu mua esimerkiks sillo ku on tuntunu et kaikki menee päi vittua tai sit vaikkei meniskään. Emmä oikein ees tiiä mikä siinä sit on, osaat vaa käsitellä nii hyvi asioita ja kaikenlisäks kirjottaa ne hienosti. <:
Anonyymien listaa jatkan miekin. Olen tässä ehkä jonkun vuoden pari, lukenut blogiasi, jossain vaiheessa tosin ihan nimellä, mutta poistinpa aikoja sitten senkin tekeleen. Silloin taisin kommentoidakin joihinkin jotain, mutta hyvin vähälle se on jäänyt. Sitä vaan ei keksi mitään sanottavaa, vaikka mieli huutaa montaa ajatusta, jotka haluaisi todellisuudessa sanoa. Silti sitä on vain hiljaa.
Kirjoitat hyvin mieleenpainuvasti ja kuvailet omia ajatuksiasi niin helvetin hyvin. Ainakaan minua ei henk. koht ole häirinnyt se, ettet ns. ole antanut blogille kasvoja. Ja mieluiten niin päin, voisi olla vähän hämmentävää tavata kadulla ihminen, jota kertaakaan ole nähnyt irl, mutta jonka elämästä tietää melko paljon..
Lifestyleblogit ovat tosiaan asia erikseen, kuten sanoit.
Toivoisin toki, että jatkaisit kirjoittelua, mutta kukin oman mielensä mukaan (:
Oot kyllä jonkinlainen bloggariesikuva, ainakin mulle. Siks olikin päräyttävää huomata että lisäsit mun plogin jossain vaiheessa lukulistallesi. :D
Tykkään lukea sun plogia, mutta koska oon niin armottoman keskittymishäiriöinen, jotkut tekstit jää vähemmälle huomiolle. Luen siis parhaiten lyhyehköjä tekstejä. Kommentoinnista, mä vaan en monestikaan usko että mulla on mitään fiksumpaa sanottavaa joten mieluummin oon hiljaa kuin vaikutan typerältä. :P
En uskalla kommentoida, kun et kauheasti tästä anonyymeilystä tykkää, ja mitäpä sanottavaa minulla olisikaan, kun kirjoitat niin tyhjentävän huumaavasti.
Pidän blogiasi kuin pirun hyvänä päättymättömänä roomaanina, johon voi upota aina uudestaan, kun oma elämä ei jaksaisi kiinnostaa.
Jättäisit elämääni suuren aukon lopettamalla kirjoittamisen.
Jaa, kyllä mää vaan sun blogiasi seurailen ihan säännöllisesti. :) Jatka ny ihmeessä. Vaikka kirjoittaisit arkisemmistakin jutuista, sun tyylisi on sen verran hyvä, että niitä lukee mielellään.
Olet hyvä kirjoittaja, lahjakas.
Mulle käy monesti niin, että kun luen jonkin hyvän jutun, jatkan sitä "keskustelua" omassa päässä enkä saa laitettua asiaani ihan toisen kommenttilootaan saakka. :D
Et sinä tyhjiöön huutele. (Ymmärrän tunteen, tosin.)
liityn tähän seuraan-ja-olen-seurannut-mutten-yleensä-osaa-kommentoida -kulkueeseen.
joskus on sellasia kausia, että blogimaailmassa seilaaminen jää johonkin kun en jaksa edes seurata ihmisten tekstejä, mutta sun blogiin olen klikannut itseni aikoina kuin aikoina.
Minä ainakin pidän sinun tarinasta ja seuraan tätä. Olen seurannut jo pitkään ja toivon että saan edelleenkin seurata :)
Minäkin luen blogiasi usein mutta harvemmin tulee kommentoitua, sorry.. Aikomus on kyllä monesti ollut mutta kun ei osaa kirjoittaa ajatuksiaan järkevästi niin minkäs teet. Tottakai teet miten haluat, mutta sanon taas (niinkuin joskus aiemminkin) että elä lopeta. :)
mäkin oon sun blogia iät ja ajat lukenut, oot mahtava kirjoittamaan, mutta en oo hyvä sanomaan mitään joten kommentointia en kauheesti harrasta, jos sanon jotain tyhmää tai vastaavaa. joten älä pliiis lopeta, oot ihana.
Lähetä kommentti