Saunanpehmeä.

Eilen söin pussillisen sipsejä. Ja leipää. Muroja. Oksensin ne taidokkaasti pois kenenkään huomaamatta. Silmät eivät punoittaneet, eivät ne yleensäkään, otin särkylääkettä ennakoivasti yöllä iskevää kurkkukipua ajatellen, se laski myös vauhdilla turvotuksen kaulalla. Juoksin kusella.
Istuin saunassa niin kauan kunnes en enää hikoillut. Hinkkasin kosteat helmet iholtani auton ikkunaraspilla, jonka olen kokenut hyväksi keksinnöksi: pinta jää pehmeäksi, tulee kuorituksi, hiki ei tuki ihohuokosia, olo on rennompi jälkikäteen. Se lyhentää rituaalinomaista suihkunjälkeistä rasvausurakkaani, jonka kuiva iho vaatii, jos ei halua seuraavaa viikkoa kulkea kutisevana ja irvistelevänä. "Syö enemmän rasvaa! E-vitamiini ja A-vitamiinia!" Minähän syön, eilenkin 40-prosenttista margariinia 28-prosenttisen sijaan.
Jännittää, kun Leijonalla oli tänään ensimmäinen työpäivä kuukauden sairasloman jälkeen. Eihän se vielä ole oikein työkuntoinen selkänsä kanssa, mutta se on niitä ihmisiä, jotka hermostuvat, jos rutiinit viedään. Jos täytyy jumittaa kotona eikä saa edes käydä lenkillä. Se vahti, että syön aamupalan, söin leivän, viivyttelin tahallani, etten kerennyt enempään. Sanoin, että töissä jatkuu, katso nyt millaiset eväät ostin eilen! Se virnisti ja sitten olikin jo juostava bussille.
Jännittää, koska en tiedä, miten isä tulee Romyn kanssa kahdestaan toimeen. Ei se osaa Suomessa liikkua mihinkään suuntaan, pelkää eksyvänsä. Jos ne edes saisi syötyä, olen nyt syöttänyt lapselle omenaa ja makaronia, sen nälkä on kasvanut.

Puhuttiin kahvipöydässä jälkikasvusta. Istuskelin teemukiini myhäillen hiljaa nurkassa, kunnes joku läväytti kysymyksen "Entäs teillä?"
Moni taisi hätkähtää, moni, joka ei tiennyt, että tämänikäiselläkin on katras. Kohta viisi, sitten kolmevuotias ja kaksoset on kaksi. Taidettiin arvella, että lapsilla tulee olemaan huono tulevaisuus, kun on tällainen vanhempi, eikä toiset osapuoletkaan ole sieltä äidillisimmästä päästä.

Päässä humisee ja silmät on vieläkin kipeät. Heräsin kolmelta, sitten torkuin viiteen, pyörin kuuteen, en meinannut saada itseäni ylös varttia yli. Tätä se elämä on... huonosti nukutun yön jälkeen herätys, aamutoimet, juokseminen julkisen liikenteen perässä, töissä istuminen, kotiin harhailu, päivällinen, löhöäminen sängyllä väsyneenä, tupakkaa, unilääke, pienet torkut; alusta. Saisi edes siivottua.

Tänään juon Pepsi Maxia.
Haluaisin laihduttaa, saisin kontrollia elämään. Kaikki selkenisi. Vaikka en niinkään halua laihtua. Laihduttaa vain. Koska sen osaan.