Pientä perheenlisäystä

Pupun äiti soittaa ja kysyy ottaisinko Kummitytön siksi hetkeksi kun se käy työhaastattelussa, yhdeksän ja puoli kuukautta vanha tytöntyllerö nukkuu sylissäni muutaman tunnin ajan katsellessamme koulussa taidehistorian tunnilla dokumenttia abstraktista ekspressionismista ja päättää sitten vääntää löysät alleen niin että juoksen kesken kaiken luokasta ulos naama punertaen haisupommi mukanani tyttöjen käymälään, jossa on enemmän tilaa hoitaa tämmöiset asiat kuin poikien puolella.
Tehdään koulun jälkeen vaihtokauppa; minä annan Kummitytön takaisin ja saan eskarista rantautuneen poikalapseni luokseni viikonlopuksi. Tehdään heti pois läksyt, numeroiden ja kirjaimien jäljentämistä, ennen kuin Pupu alkaa tuttuun tapaansa huomauttelemaan porsasmaisesta elämäntyylistäni ja vaatii siivoamaan hieman jälkiäni.
Perusteellinen jynssäys vaihtuu pikasiivoukseksi iskän soittaessa, se tuo valkeassa kuljetuslaatikossa kotiini kolme pienokaista, jokainen toistaan piikikkäämpiä ja ärhäkämpiä. Minulta alkaa loppua tila kaikille kasveilleni, mutta suunnitelmissa on hankkia toinen senkki tiedäsittenmihinnurkkaanängettäväksi.
Leijona tuo Pikkupossunsa vierailulle, ne kolme syövät pitsanpuolikkaat keittiössä, mutta minua elloo, ja jätän välistä vakuuttaen popsivani oman osuuteni myöhemmin sen tarkemmin määrittelemättä koska toivoen, että Leijona vetäisi sen naamaansa vaikka aamupalaksi. Ruisleipä on parempaa ja saa huonovointisuuden edes hetkeksi helpottamaan.
Iltasaduksi on Tolstoin eläinsatuja, istutaan Pupun kanssa sille pedatun vuodesohvan päädyssä Leijonan sylissä ja katsellaan kuvituksia miehen kertoessa tarinat jo melkein ulkoa. Hyvää yötä kultapupu.
Hyvää yötä isi
peittelen pörröpään ja sammutan kattolampun, hetkessä se jo näkee uniaan ja odottaa aamua.
Minuakin väsyttäisi.