Anttu on aina ollut sitä mieltä, että jäätelöä pitäisi saada syödä vuoden jokaisena päivänä, oli ulkona sitten 30 astetta pakkasta tai lämpöä.
Anttu tykkää pupuista ja kissoista, vaikka kissaa Antulla ei koskaan ole ollut omana, koska pikkuveli on ainakin allerginen niille, mutta pupuja on ollut aiemmin yksi ja nyt toinen rakas. Ensimmäinen jäi auton alle, kun Anttu oli 5-vuotias ja joutui istumaan pianoharkoissa sisällä ja muiden piti vahtia Suklaapupua, muttei ne vahtineet, ja se oli paska juttu.
Antun lempivärit on punainen ja vihreä, ehkä taas enemmän nykyään vihreä, se on niin rauhallinen ja kiva. Ja nurmikko on vihreää ja nurmikolla on kiva makoilla auringonpaisteessa, kunhan muistaa, ettei jää liian kauaksi aikaa, tai palaa.
Anttu ei oikein osaa hymyillä, kun Antun hermoissa on vikoja, ja Antun päässä, ja on välillä vaikea tajuta, että pitäisi hymyillä tai sitten että ei nyt saisi ainakaan nauraa.
Anttu pelkää lampaita eikä tykkää pimeistä metsistäkään, tai ladoista.
Anttu lähtee nyt ottamaan jäykkäkouristusboosterin, koska se pitää uusia kymmenen vuoden välein, ja sen sai 5. luokalla, josta on nyt 10 vuotta.
Tänään on tupakanvastainen päivä (tekopyhät sanovat "savuton päivä" tai "tupakoimattomuuden päivä"). Siitä puhutaan non-stoppina radiossa niin, että koko ajan tekee mieli röökiä. Tupakointi halutaan kieltää kaikissa työpaikoissa. Minua se ei kosketa, minä olen töissä sairaalassa, joka on jo savuton ja myös kouluni on savuton, muttei se "savuttoman paikan" leima tee oppilaitoksen oppilaista tai työpaikan työntekijöistä savuttomia. Jokaisella on oikeus taukojensa aikana vaikka sitten poistua alueelta. Esimerkiksi polttaa kadulla suoraan koulun edessä ja heittää tumppinsa kaupungin siivottavaksi, koska enää ei varata tupakkapaikkoja.
Paitsi sairaalassa potilaille, minulla on sinne ainoalle patsaspaikalle minuutin matka, ja siksi tauostani menee 2 minuuttia kävelyyn. 4 minuuttia poltan, ja ne loput neljä menee siihen kun kaadan teevettä kuppiin ja kävelen keittiöstä takaisin työpisteelleni, eikä se taida edelleenkään tehdä minusta yhtään sen huonompaa ihmistä, tai varsinkaan työntekijää, kun en laske taukoani alkavaksi vasta siitä kun pyllähdän alas taukotilan tuolille, ja luulen voivani istuskella paikoillani vähän ylimääräistäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti