Tänään on minun viimeinen koulupäiväni reiluun viiteen viikkoon. Tämän "työharjoittelujakson" vietän kaikkea muuta kuin tekemässä ilmaisia töitä, se on varmaa se.


Koulu ja työt

Olen vääntänyt hiki hatussa portfoliota toisensa perään, ja vihdoin alkaa näyttää valmistuminen lupaavalta. Enää yksi, joka perjantaihin mennessä täytyy palauttaa, viimeistelyä vaille valmis, ja sen lisäksi koko kouluvuoden kattavan työ/oppimisportfolion teko, mutta onneksi sen tulee olla valmis vasta toukokuun loppupuolella, joten eiköhän tämä tästä lähde rullaamaan.

Työt sairaalalla alkavat 7.5.. Sitä ennen tulossa on kesäloma, jonka vietän ählämipitseriassa pimeänä työvoimana, että saa toukokuun laskut ja elämisen kustannettua. Tämän päälle olen extra-apuna tekemässä teatterille lavasteita, jos sinne ei tarpeeksi porukkaa ilmaannu paikalle.


Sosiaalielämä

Päiväni kuluvat lapsiperheen arkea pyörittäen. Kotona sotku on jotakin niin mittavaa, että tänään, kunhan käyn koululla viimeistelemässä hommat, tulee tarttua imuriin oikein urakalla. Täytyy keksiä pienille jotakin pientä hommaa, johon riittää mielenkiinto ja keskittymiskyky, mutta kyllä vaan, meillä ihan pikkuisesta pitäen ollaan mukana siivoamassa, ihan vaan siksi että elämä sitten isompana olisi helpompaa, eikä tarvitse olla ilmoittamassa itseään mihinkään siivoamistositeeveehen...

Hoipapoika soitti juuri äsken ja sain oikein mukavan aamuherätyksen, se ei nimittäin ole itsestään paljoja ilmoitellut viimeaikoina, eikä muutenkaan tuntenut oloaan mukavaksi jutella kanssani. Ehkä viimeviikkoinen autoonimurtautumisoperaatioyritys teki vain hyvää. Nyt se jopa ehdotti että lähdettäisiin juomaan, like old times, kunhan se tappovuoroista töistä pääsee.

Muutenkin koulukavereiden kanssa menee paremmin kuin hyvin ja jaksan ottaa taas vastaan toisten huolia, tosin sen verran olen järkiintynyt, etten niitä ala ahnehtimaan vaan otan pienissä määrin siinä missä itselleni sopii.


Päänsisäinen elämä

Viimeyönä, tai siis aamusta nyt, sain nukuttua mittavat viisi tuntia, joka on viisi tuntia enemmän kuin taas viikkoihin. Ylpeä ja onnellinen olen puolestani, sillä kylläpä taas väsyttikin. Silmäpussit on niin isot että hyvä että sitä ulos kehtaa lähteä.

Pidin tässä viikon epävirallisen Efexor-tauon ja oh mama että olen onnellinen uudesta reseptistä ja haetuista pillereistä. Vieroitusoireet tulevat aina kohdalleni vahvoina, kuten kaikki vaikutusoireetkin. Kiertohuimausta ja pyörtyilyä ja oksetusta ja sätkymistä ja maanisuutta täysstoppiin asti.
Tämä olo ei oikein rohkaissut tekemään mitään, vaikka kuinka olisi tehnyt mieli. Paitsi näitä vinyylikulhoja sain paskarreltua:

Silloin kun asuttiin Aiméen kanssa yhdessä tein meille seinähyllyt täyteen näitä ja sinne sai laittaa piiloon uteliailta sormilta kaikkia isin ja äitin tavaroita.

Eilen tuli käytyä polilla pitkästä pitkästä aikaa, ja pitkästä pitkästä aikaa myös itkeäpillitin sinisellä mukavalla tuolilla kuin pikkutyttö konsanaan rakkauksien perään. Itsetuntoni on suoraansanottuna pohjassa näinä aikoina, ja lääketauon kohdalla sitä huomasi lipsuvansa vanhoihin tapoihinsa. Mollaamaan itseään, jännittämään julkisia paikkoja koska kaikki siellä nauravat minulle vähintäänkin selkäni takana, puristelemaan hetkessä ilmaantuneita jenkkiksiäni, puhumaan itsekseni, saamaan säpsyjä nopeista liikkeistä, jne jne jne. Kaikki oli pienessä mittakaavassa, oli kuitenkin vain viikosta kyse.

-

Nyt soi herätyskello aamutoimien aloittamisen merkiksi, joten tämä poika lähtee paskalle ja pesemään hampaansa, polttaa tupakan, lätkii peitevoidetta silmänalusiinsa ensin paineltuaan niitä kylmäpussilla, pukee päällensä ja lähtee koululle leikkaa-liimaa-operaation viimeistä osaa suorittamaan.

Ps. skippasin tänään ruokailun.

Ekatarina nauraa. Valkoviini välkehtii sen lasissa. Painan sormen sen hymykuoppaan ja saan lämpimän suukon.
Aamulla se on myöhästyä töistä terveyskeskuksessa, siitä tulee lääkäri isona. Minusta ei tule mitään.
Yskä alkaa helpottaa, otat sitten vaan ohjeen mukaan sitä yskänlääkettä, kolme kertaa päivässä 15 millilitraa, iskä muistaa puhua äitin suulla. Kodeiinipullon suu tulee nuolluksi puhtaaksi.

Minä olen läskipaska, syön aamupalaksi neljä sämpylää jotka illalla ilmestyivät keittiönpöydälleni, kutsutaan kouluun syömään, voisin ottaa salaattia ja puristella vatsaani.

Pääsen huomenna osastolle nukkumaan.

Poispoispois.

Ehkä kokonaan.

Mitä, miksi, minkä takia ja miten vitussa.

Leijona lähti äsken omille teilleen. Soitin sille tänään ja pyysin käymään ruokakaupassa ensin läpikäytyäni listan ihmisiä, joille ei kultainen käsky tuntunut omakohtaiselta.

Kananmunia, viiliä, luumusosetta, maitoa ja juustoa. Mitä kaipaan, mitä haluan; se ettei minun edes erikseen täytynyt pyytää näistä aineista mitään. Ehkä sitä vasta nyt tajuaa kuinka hyvin asiat parisuhteessa vain voivat olla. Kuinka helppoa elämä on. Oli.

Ikävä ja haluan sen saatana takaisin.
En minä yksin pärjää.

Eilen mietin enemmän itsemurhaa.
Nyt en taas tiedä, kävin polilla juttelemassa kuukauden tauon jälkeen. Tarvitsen enemmän käyntejä.

Pitäisi ainakin lopettaa kirjoittaminen hetkeksi, en saa mitään ulos, missään ei ole mitään järkeä.
En muista mitään enkä kuule enkä tajua keskusteluiden punaista lankaa. Tämä on tuttua menoa.

Menen viikonlopuksi osastolle nukkumaan, kaksi viikkoa ilman unta ja pari tuntia nuokkumista.

Hyvää isänpäivää!

Yksi
Kaksi
Kolme
Neljännes Tenox
Viidennes
...
Kello on neljä ja on vain paska olo.
Mistä tietää että on maniajakso?
Etuhiukset lyhenevät naurettavan paljon.
Hahhah haa.
Perse on niin kiinteä kuin superpallo.

Tuntuu tyhmältä pyöriä sängyssä ympyrää, rullata ees taas Leijonan ylitse, juosta vessassa ja etsiä ne saakelin sakset äitin eteisen laatikosta. Pätkiä tukkaansa jota on epätoivoisesti kasvattanut jälleen kerran takaisin. Nostella jalkojaan ja venytellä niin että pitkästä aikaa spagaatikunto on saavutettu.
Kahvinkeitin pörähtää käyntiin kahdeksalta, on niin hiljaista kun pikkusisarukset on viety omalle isälleen juhlapäivän kunniaksi. Meidän iskä rapsuttelee partasänkeään ja örisee hyvät huomenet kun hyökkään sen syliin hienon (köhöm) itsetehdyn kortin ja sanaryöpyn voimin.
Pikkupossu rinkuttaa omakotitalon ovikelloa ja tuo omalle isälleen pikkukätösineen väännetyn paketin, Monsteriporsas katselee vaivaantuneena jalkojaan eteisessä, se ei ole ainoa joka meidän äitiä pelkää kun se pelkässä aamutakissa vetää kädet puuskaansa ja hieroo unihiekan viimeiset murut silmistään.
Minun pieni nassukkani on ommellut eskarissa pupun, laitan sen arvokkain elein kassiini ja kikatan sen ja isomahaisen Melissan kanssa olohuoneen lattialla, ah pakastekakkua aamupalaksi.

Poltan tupakkaa autoa ajaessa, tuuli pöllyttää tukkaa minkä kerkeää, puhun puhelimeen ja nippa nappa väistän liikenteenjakajan.
Postimies on tuonut suloisen kortin Englannista asti, omalle isälleni lähettämä ruojake ei ole vielä ehtinyt perille. Muroja ja Pepsi Maxia, likaisia lakanoita ja huomenna alkava patteriremontti.
Yritän tänään vielä saada luettua kokeeseen, kunhan eli ehkä jos löydän koulusta ikuisuus sitten saadut laput.
Tiistaina menen töihin ja minua jännittää ja se on ihanaa mennä, pitkästä aikaa paukuttamaan osaamani hommaa. Ihanaa tietää olevansa hyvä jossakin, vaikka oli se sitten semmoinenkin asia josta ei arvostusta tipu vaikka kuinka pitäisi.


Minä ossaan
- tehdä käsitöitä!
- kokata
- luistella
- käyttää pesukonetta
- pelata Pasianssia koneella
- nykyään kääriä tupakkaa
- virittää soittimet korvakuulolla
- uida
- ajaa pyörällä
- ajaa autolla
- ajaa pappatunturilla :D
- kellonajat
- ottaa kuulemma hyvin suihin
- soittaa pianoa ja kitaraa ja viulua ja poikkihuiluakin jonkinmoisesti
- tehdä tatuointeja

ja tittirii, ehkä jotain muutakin.

Ps. Halatkaa niitä isejänne vaikka tuntuisi hassulta :)
Miun mieliksi.

Mua väsyttää ihan vitusti

Väsyttää silmiä, haukotuttaa, on löysä olo, rytmihäiriöitä... haluan vaan saada nukuttua, muttei se ole ihan niin helppoa. Täysikuu odottelee nurkalla taas. Joka kuukausi sama tappelu, onko ihme että alkaa hieman kyllästyttää jo?
Mahanpohjani hyppää kurkkuun, puristaa ja oksettaa ja inhottaa ja on tyhjä olo, täytän ruualla, jota en edes nenän tukkoisuuden takia maista, mikään ei miellytä mutta on parempi laittaa sisään lisää ja lisää tavaraa. Ettei tarvitsisi tuntea sitä ahdistavaa tyhjyyttä.
Väsyttää oikeasti niin saatanan vitun paljon etten jaksa mitään.
Pitäisi siivota ja tiskata ja pestä vessa ja pakata, eikä minusta ole mihinkään. En jaksa nousta ylös sängystä ja viedä jalkopään täyttäneitä astioita altaaseen likoamaan, en saa otetta hommista, minä en jaksa.

Huomenna Englantiin.

Sunnuntaina on täysikuu, tällä viikolla nukkumisesta ei ole ollut vaihteeksi toivoakaan. Inhottaa olla luonnonarmoilla, vaikka pistää se kyllä nöyräksi.
Huomenna en kyllä mene kouluun, en jaksa, tämä on ollut yhtä tappelua saamattomuuteni kanssa. Kuinka vaikeaa oikeasti on saada itsensä liikkeelle?
Juttelin asiasta tänään hoitajani kanssa, jokseenkin syvällisesti, vaikka olinkin täysin pihalla puolesta mitä se sanomisistani päätteli, suurimmaksi osaksi johtuen siitä että olen pihalla aivan kaikesta muustakin sleep-deprivationin takia.
Juna oli myöhässä vartin, mutta vastoin tavanomaista reagoimistani, en tuntenut ärtymystä ja vihaa maailmaa kohtaan, vaan odottelin tyynesti, poltin muutaman tupakan ja vilkuilin kelloani miettien mihin bussiin sitä vielä ehtisi juosta. Käynneistä on aina loppupäivää ajatellen hyötyä.

Istuin Leijonan kanssa käytävän nahkapintaisilla penkillä odottamassa sen lääkäriä, kävin syömässä äidillä perunan ja hain kaupasta oikeaa ruokaa jääkaappini valon seuraksi. Ensimmäisen kerran ikinä viileäkaappi näyttää ihmismäisen täydeltä.

Väsyttääväsyttääväsyttää.